Hyvää joulua!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Luonnon valkaisua

Niin kuin joulukuussa pitääkin olla.
Lunta!

On se vaan niin valkaisevaa ja kaunista näin ikkunalasin läpi katsottuna.

Jotenkin vain ei juuri nyt tee mieli mennä ulos.
Paree keskittyä johonkin luovempaan puuhaan.

Mitä jos laittaisi vaikka pannukakkua?
Taikka suunnitella jouluvalojen laittamista. Tai no... ehkä sitten itsenäisyyspäivän kunniaksi. Nyt kun on oikein kunnon valtakunnalliset pirskeet tiedossa.

Kudottu on!

On aika laittaa marraskuu naftaliiniin ja siirtyä joulukuuhun.

Ehtoot menee paremman puutteessa kutoen. Muuta kun en juuri nyt keksi.
Sukkaa pukkaa. Toivottavasti löytyy henkilöitä jotka niitä tarvitsee/haluaa. Muutoin laitan ne joulukeräykseen.
Syksyllä olin into pinkeenä huivien teossa ja niitä alkoi uhkaavasti kerääntyä sellaisia määriä ettei niitä millään pysty itse käyttämään tämän elämän aikana. Taitaa niistäkin osa mennä joulukeräykseen.

Mä en kestä joulun tohinaa ja loputonta joululaulujen aikaa.
Voi kun pääsisi jonnekin aurinkoon ja pakoon koko tohinasta.
Ei kaikki voi vaan olla innostuneita joulusta. Eihän?

Kesämuistelo daalioista

Edellinen päivitys oli siis heinäkuussa, joopa joo 👀 👍
Aika rientää :)

Kesä oli surkea, sitä ei oo kieltäminen mutta oli siinä hyvääkin.

Ei ollut sitä hyttysrumbaa laisinkaan. Tosin sitten hävisi kaikki pihaan muuttaneet lintuset. Jättivät pesänsä ja sanoivat "moidå ja nähdään ensi vuonna."

Mutta yksi ihana juttu oli nää daaliat. Joko tuo kylmä sää aiheutti värien vääristymän taikka sitten ei, mutta aika jännästi värit menivät. Niistä siis piti tulla vain punapilkullisia keltaisella pohjalla.

Juurakot on kerätty talteen ja ensi kesä kertoo sitten vieläkö tuollaisia värejä syntyy.

Kesään kuului muutakin kuin kukkaa ja puutarhaa, mutta niistä nyt eniten nautin.

Miten niin huonosti päivityksiä?

No joo, pitää myöntää ettei ole tullut tehtyä päivityksiä.
Mut hengissä ollaan, ja kaikki on ihan oortningissa.

Pitäisi osata jotain sellaista mitä en ymmärrä kuunaan.
Siis kuvien siirtoa tähän blogiin iPadistä. Miten se voi olla niin vaikeaa.
Kaikki muu (melkein) onnistuu.
Olis sittenkin pitänyt hankkia Android pohjoinen tabletti. Olis ollut melkei puolet halvempi. Pöh!

Jotain tästä kesästä.
Ilma on ollut mulle passelia. On saanut pitää vaatetta päällä eikä öisin ole ollu kuumaa. Siis ihan hyvää keliä. Vettäkin on tullut eikä kukkia ole tarvinnut alvariisti olla kastelemassa.

Olen saanut kudottua neljä huivia. Yleensä koskaan kesällä kudo, koska kädet kuumenee ja lanka ei luista pätkääkään.

Näillä mennään.
Päivittelee kun suvi loppuu ja pääsen taas pöytäkoneelle. Ja kuvie kera.

🌻

Kevättä tutkailemassa

Matinkylän rannassa.

Rantaraittia.
Pieni kierros asuinseudun maisemissa näin kauniin päivän kunniaksi.

Parasta aikaa vuodesta. 

Kaikki on niin kaunista pitkän talven jälkeen. Sää juuri passelin lämmin, ei hyttysiä, ei paarmoja.

Mitä sitä ihminen enempää voisi toivoa. Tai no... kyllähän toiveita aina olisi.

No onkos nyt kevät?

Tästä Vapusta jäi muistiin sen yllätyksellisyys.
Oli aurinkoa, vesisadetta, tuulta, räntää ja lunta.
Ei hellineet kelit, ei.

Kaupunkikodin ympäristössä oli jo vuokkoja hieman kukassa.
Ne ovat mun kevään airuet.
En nyt kuitenkaan ihan vielä siirrä talvivaatteita varastoon.
Mitä lie on vielä luvassa ensi viikolla. 

Näsiä

Oli onnistuneet kelit haravointiin. Kerrankin.
Ja jos maa oli muuten niin karua ja väritöntä, niin olipa jotain kukkivaa.
Näsiä 💚

Nyt tulimme kotiin lepäämään.

Ei sitä vanha jaksa kaikkea yhteen putkeen tehdä.

Haravointia

On kyllä ilmoja pidellyt. Kylmää ja ajoin luntakin.

Nyt ollaan tosin kakkoskodissa haravoimassa.  Tai siis minä olen haravoimassa.

Ei mitään herkkua, mutta näkeepä käden jäljen ja saa huomata kuinka monta lihasta on elänyt laakereillaan koko pitkän talven. Kovin monta on ollut.

Ensimmäinen päivä haravan varressa päätyi särkylääkkeeseen, muutoin ei olisi uni tullut.
Nyt jo menee paremmin, mutta vanttera vartalo ei tahdo taipua kumartumiseen. Jotain kait sille asialle pitäisi taas tehdä.

Harava ja kottikärry on mennyt parkkiin loppupäiväksi.
Nyt tuulee niin kovaa ettei kuivat lehdet pysy kärryn matkassa joten loppupäivä on vapaata ihan olosuhteitten pakosta.

Kuviakin otin mutta en sitten osannutkaan siirtää niitä puhelimesta tabletilla.

Lisää virkkausta kun vauhtiin päästiin

No juu... värikästä tuli.

Lankana schachenmayr tahiti.
Näistä liukuvärjätyistä kun ei koskaan oikein tiedä minkä näköistä niistä syntyy. Lankapallo on kaunis mutta ei niistä aina tule sitä minkä kuvan aivot niistä tuottaa. Aivan kuin sokkotreffit.

Toki pitää sanoa että kauniisti värit vaihtuivat ja kivaa oli tehdä mutta onko tuosta huivista koskaan käyttöön saakka, jää nähtäväksi.

Ehkä jokin ilmavampi malli olisi parempi vaihtoehto. Meinaan ettei väri ihan hyppää silmille.

Nimittäin ostin toisenkin satsin :D

Virkattu huivi

Kädentaitomessuillta (Wanha Satama) hankin kaksi kerää Katia lankaa.
Olivat niin herkullisen värisiä ettei asiaa voinut sivuuttaa.

Netistä löytyi valmistajan ohjeet kolmiohuiviin.

Taitaa olla hyvinkin ensimmäinen kolmiohuivi jonka tein ihan ohjeen mukaan. Malli oli helppo ja kaavio helposti luettava mutta miten se osasikin olla minulle vaikea.

Tuo lanka oli NIIN ihanaa ja väri mieleinen, että jaksoin kuin jaksoinkin virkata (ja välillä purkaa) ennenkuin pääsin kunnolla ohjeeseen kiinni.

Nyt on toinen tulollaan kun vielä on muistissa kaikki kommerverkit.

Juurakoita

Kevättä ilmassa 👍

(vaikka juuri katselen ikkunasta yöllä satanutta lunta)

Ihan on kevättä vanhan rinnassa, siksi eilen pistäydyin läheisessä puutarhaliikkeessä ostamassa muutamia juurakoita kesää ajatellen.
Nämä ovat  menossa kesäkotimme pihaan. Kuuluvat sorttiin "ei kelpaa peuroille".

Jos edes jokin kuvan kukista olisi mahdollista saada kukoistamaan olisin iki onnellinen.

Tuolla juurakoissa on siis sekoitelma 90 senttistä daaliaa ja 90 senttistä pionia ja tuo kaunis jaloleinikki.

Kesäkodin ongelma on alati kasvava peura- ja hirvikanta.
Nuo peurat syövät kaiken mikä maasta nousee, hirvet taas tuhoaa kaikki pienten puiden latvat.
Onhan ne komeita eläimiä ja kauniitakin, mutta saisivat jättää istutukset rauhaan.
Mä en kestä niitä. Saan slaagin kun taas näen syödyt liljat ja rakastamani kuunliljat on popsittu rumiksi rangoiksi. Kyllähän ne kasvaa uudelleen mutta sitten nekin taas syödään.
Enkä mä sano mitään niiden levittämistä hirvikärpäsistä ja punkeista 👎

Liian iso tontti aidattavaksi.

Jäät lähtivät

No nyt voi kevät alkaa.
Ensimmäinen kurkijoukkio pongattu.

On sitä ollut aurinkoakin

Tää on ollut niin herkullista aikaa kun on saanut välillä nauttia auringosta ja kevään edistymisestä.

Päivätkin ovat pidentyneet.
Jotenkin on vaikea rytmittää päivää kun valoisaa aikaa on niin paljon enemmän.

Viikolla tuli käveltyä yli 40 kilometriä. Lenkit pitenevät kun ei tarvitse varoa liukkautta tms.

Jäät peittää vielä meren pintaa. Viime vuonna ne hävisivät jo 11 päivänä. Saas nähdä koska ne lähtee tänä vuonna.

Kesäkodissa on vielä lunta noin kymmenen senttiä.
Olisin jo valmis puutarhan kunnostukseen siellä, mutta kait se on vain odotettava.

Päivät päätä käännellessä

Jouten nää päivät kuluu vaikken mitään ihmeempää tekisikään.

Olin kuitenkin viikonloppuna käsityömessuilla.

Paljon oli kaunista nähtävää ja olisi kait ollut paljon ostettavaakin, mutta nyt hankin vain virkkaukseen kaunista lankaa. Hyvä ostos.

Sekä etäluettava korttini sai kauniin metallisen kotelon.
Nyt se on suojassa muilta mutta ei minulta. Tämä oli tärkeä ja hyvä ostos.

Nyt pitää joutua että ennättää tukkaparturiin. Heippa!

Laskiaistiistai

Tähän piti tulla kuva siitä laskiaispullasta mutta sepä meni syöntiin. Hups! Hyvää oli :)


Son sitten kuun viimoinen päivä. Kevät on just kohta täällä.

Kaikista päätöksistä huolimatta olen laittanut jotain pientä itämään. Värinokkosta nyt pääsääntöisesti. Pidetään peukkuja että onnistuu.

Käärmekorento

Käärmekorento.

Olipa erikoinen vieras.
Tällainen kuikelokaula ilmaantui keittiön apupöydälle jossa oli muutama vesipisara. Juomaanhan se siihen tuli. Jano oli kova.

Facebookin ötökkäryhmässä selvisi sen nimikin. Käärmekorento.
Ei siinä mitään käärmemäistä ole muuta kuin hassusti kääntyvä pää.
Ulkonäöltään se on enemmän kuin jostain animaatioelokuvan hirviöstä. Koska en voinut sitä pakkaseen takaisin lykätä, niin nyt se asustaa isossa jäätelörasiassa ja toivon mukaan jaksaa odottaa kevättä tai ainakin lämpimämpää ajanjaksoa.

Torstaina talletettua maisemaa

Ei mitään ihmeempää maailman menossa.
Vähän tylsääkin. Kävin sit kävelyllä.

Himskatin liukasta mutta pystyssä pysyin.

Olen selaillut matkustuskohteita. Jos olisi finanssi kunnossa sitä voisi mennä jonnekin mutta kun ei oo. Tulisin takaisin kun lumet ovat kokonaan haihtuneet pois. Haaveilla aina saa.

Hieman hirvittää tuleva kevät ja kesä koska risusavotta kesäkodissa odottaa. Jonkunhan se on saatettava loppuun että pääsee suunnittelemaan puiden istutusta (pitkä huokaus).
Pari kuukautta aikaa kerätä voimia siihen. Jeps :)

Hyvää Ystävänpäivää!

On meilläkin näin komeaa iltaa nähty. Vaan harvoin saanut värejä talteen.

Hyvää Ystävänpäivää!

Kiitos Föhn tuuli :)

Melkeen kevät :)

Jos koko talven olisi tällainen sää, niin minusta tulisi varmaankin talven tykkääjä.
Lenkki rantakahvilaan nauttimaan kupponen kuumaa, mikä sen mieluisampaa.

Nukkatyräkki

Voi sun kanssa :(

Oot sitten mennyt aika kurjaan kuntoon.

Me kun ollaan niin pitkään jaettu näitä kevään odotuksia. Ollaan jo oltu yhdessä jotain viisitoista vuotta, joten kait me yhdessä ollaan vielä toiset mokomat.

Koita kestää!!

Kyllä mä sulle mullat vaihdan ja teen kaikkeni että tuosta vielä tokenet.

Sinnittele vielä tovi, niin kevään toimet sut vielä pelastaa.

Uudet mukit

Uudet mukit.

Vähän kultaa, vähän sinistä, vähän romanttista...  mutta ei kuitenkaan liikaa.
Eihän?
Ei mikään hetken innostus vaan ihan harkiten suoritettu ostos.

Koska en omaa shoppaajan taitoja (eikä ostoksilla käynti oikein muutenkaan ole mun juttuja), niin netistä katselin tarjontaa. Hakusessa oli ohuet, ei liian painavat ja mielellään parin desin kupit.
Ei saanut olla mitään iskulauseita taikka kovin räikeitä värejä, mutta kuitenkin jotain kuvioita kuitenkin.
Eikä kivitavaraa,
Kauniita savimukeja oli enemmänkin tarjolla, mutta jotenkin nyt halusin kepeän näköisiä mukeja,

Nähdessäni nämä aavistin että olisivat mieleeni. Royal Pip lukee pohjassa.
Tapiolan reissulla poikkesin Stokkalle ja siellä niitä pyörittelin käsissäni aikani aivan kuin suurtakin päätöstä tekemässä. Otin kuitenkin fundeeraustauon.

Tänään sitten kävin hammaslääkärissä ja ostin kuusi mukia,
Mikä hidasti ostopäätöstä oli se että ne mielestäni olivat turhan isot (mitä ne nyt ei sitten ollut laisinkaan vaan ihan saman kokoiset kuin edellisetkin mukit) ja että pohjassa lukee "ei tiskikonetta, ei mikroa". Noh, en pane mikroon mutta koneessa kyllä pesen.

Päiväkahvi maistui ihan samalta tässä uudessa mukissa!

Päivä pidentyy

Kanukka on kaunis lehdettömänäkin.

Ilokseni huomaan, että päivät pikkuhiljaa pidentyy.

Tämä (ehkä) antaa puhtia ja innostusta arkeen.
Liian pitkään on ollut kaiken kattava lamaannus.

No onkos tullut kesä...

Usvaa kotikadulla

Tänään oli vaan niin kaunis ilma.
Mustarastaat virittelivät laulujaan ja tityytään ne tintitkin huutelivat. Asfaltilta suli jäät, mihin vain aurinko paistoi.
Ja ollaan vasta tammikuussa. Asteita oli mittarissa +3. Kyllä kelpasi olla lenkillä.
Näin saisi jatkua. Pääasia on että pääsee edes vähän ulos ja lenkille.

Nyt sitten nousi usva peittämään tienoot.

Pitääkö olla huolissaan :)

Mielikuvituksen puute? Tylsistyminen?
Neuroosi?

Miks aina lankean näihin?
Ja aina jollain tosi pienellä koukulla ja tosi ohkaisella langalla.
Kuitenkin tykkään tehdä näitä neliöitä. Perustelen sillä, että mihin muuhun voisin käyttää purkulankoja ja noita pieniä jämälankoja. Hyvä syy tehdä.

Olen vain huolissani, että mihin joudun niiden kanssa kun taito ei riitä niistä tekemään mitään sievää taikka tarpeellista.
Mulla ei oo haisuakaan mitä näistä tekisin.
Kunhan nysvään.

Maanantaimuistio

Tästä se sitten alkaa. Kevään odotus!

Ei ihan semmoinen punainen kun olin reissulla nähnyt mutta melkein ja tämä saa kelvata. Jos edes osin tulee noita sävyjä niin olen ihan mielissäni. Niin ja että onnistun idättämään pienen pienet siemenet. Nyt vain odottelen aurinkoa ja pidempiä päiviä.
Tilasin nämä http://www.exoticgarden.fi/

Ja leipäkin valmistui.

Seuraavalla kerralla teen vain toisilla mausteilla. Nuo eivät olleet ihan minun makuun. Mutta kyllä reilu juusto leivän päällä pelasti tilanteen.

Nätti kuin possu pienenä!
Tässäkin meinasi käydä köpelösti kun oli jysähtänyt padan pohjaan kiinni.
Pujotin rullalangan pohjan ja leivän väliin ja sillä sahaamalla se irtosi helposti.

Pöllämystynyt

Yksin kotona... 

Mitä sitä tekisi -  siis joka ei olisi siivoamista?
Toin kesäkodista huovutusvillaa, siis sitäkö? Vaiko virkkaisi?

Taidan kumminkin käydä kaupassa ja sit voisin tehdä pataleivän josta löysin mielenkiintoisen reseptin. Niin mä teenkin.

http://ruoka.fi/mukana-maku/blogit/pizzan-makuinen-pataleipa/

Kärsimyspäivä

Hammas on vedetty pois, tai oikeammin se jouduttiin leikkaamaan pois. Ja sit tietty antbioottikuuri.
Olo on sen mukainen. Paljoa ei naurata. Nyt en taitaisi kestää yhtään mehevää hammaslääkärivitsiä.

Aikamoinen pauke on tänään ollut. Välillä tuntuu että ovat aivan talon alla.
Kallioisella paikalla on omat haittatekijänsä kun metroa rakennetaan.

Kaulaliinani valmistui.
Ai että mä tykkään noista virkkuukoukuista. Ne aivan inspiroi tekemään. Nyt vain puuttuu se taito, mutta sitä nyt en ennätä saamaan. Pääasia että nautin tekemisestä.

Häivähdys kevätmieltä

Nyt kun omistan hyvät  (ja kalliit) nastakengät, niin eihän niitä ole tarvittu.

Kävelykierroksella ei ollut liukasta eikä sitä jäätä löytyny nimeksikään. Loskaa kylläkin :)

Kevään ekat siemenpussukat on tilattu. Upean väriset värinokkosen siemenet on jo matkalla. Kun nyt hieman päivät pidentyisivät, niin saan piilotella niitä multiin. Mikä sen ihanampaa.


Jos aurinkoa ei kuitenkaan heti kuulu, niin tilasin myös läjän virkkuukoukkuja.
Pysyypä sit kädet kiireisinä. Busy hands are happy hands!

Vuosi on sitten vaihtunut

Näin siinä vain kävi. Vuosi vaihtui :)

Ilman sen ihmeempiä kommerverkkejä ja lupauksia jostain mitä ei pysty pitämään.

Mitähän jännää tänä vuonna tapahtuu vai tapahtuuko mitään?

Muistaisikohan sitä mitä viime vuonna tapahtui.

Siis edes pääkohdat. Oliko mitään kivaa?

• Kaihileikkaus nyt ainakin on muistissa.
• Teneriffan matka kans on muistamisen arvoinen juttu.
• Yksi reissu Pärnuun oli kanssa aika mahtavaa.
• Pakko kait on muistaa se hurja risusavotta mitä tein koko kevään ja kesän. 
• Niin ja virkkasin kait kolme ellei neljä torkkupeittoa.

Siis eikö ollut sen enempää? Mut varmaan mulla oli ihan nasta vuosi kumminkin. Ainakin se meni nopeasti. Sais jo vähän hiljentää vauhtia kun näitä nautittavia vuosia on aika rajallisesti jäljellä. Mitä jos laitetaan tämä vuosi jotenkin säästöliekille? Toivoo; minä :)