On kyllä ilmoja pidellyt. Kylmää ja ajoin luntakin.
Nyt ollaan tosin kakkoskodissa haravoimassa. Tai siis minä olen haravoimassa.
Ei mitään herkkua, mutta näkeepä käden jäljen ja saa huomata kuinka monta lihasta on elänyt laakereillaan koko pitkän talven. Kovin monta on ollut.
Ensimmäinen päivä haravan varressa päätyi särkylääkkeeseen, muutoin ei olisi uni tullut.
Nyt jo menee paremmin, mutta vanttera vartalo ei tahdo taipua kumartumiseen. Jotain kait sille asialle pitäisi taas tehdä.
Harava ja kottikärry on mennyt parkkiin loppupäiväksi.
Nyt tuulee niin kovaa ettei kuivat lehdet pysy kärryn matkassa joten loppupäivä on vapaata ihan olosuhteitten pakosta.
Kuviakin otin mutta en sitten osannutkaan siirtää niitä puhelimesta tabletilla.