tiistai 13. maaliskuuta 2018

Kukalle rinkula


Jouluisen kukkatervehdyksen elämä vain jatkuu.
Jotain ihanuuksia siitä menehtyi, mutta sinnikäs lankaköynnös päätti jatkaa kasvuaan näin pimeän talven jälkeen.  On sillä kaverikin. Joulutähti, joka myös näyttää viihtyvän sen seurassa.
Ensiksi tuumasin laittaa kumpaisenkin omaan purkkiinsa mutta koska ne ovat kavereita, niin jääköön tuohon samaan läjään.

Lankaköynnös hieman hermostui kun sillä ei ollut mitään mihin se olisi kietoutunut.
Asia piti saattaa järjestykseen.
En löytänyt mitään sopivaa.
Otin sitten sovelluksen käyttöön. Metallilangasta kieputin ympyrän ja sille varren sekä lankakopasta erilaisia vihreän sävyjä ja päällystin ruman metallin piiloon.
Nyt odotan että tuo rengas täyttyy uudella kasvulla 💚

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Messeviä lankoja

Menneenä viikonloppuna kävin syssyn kanssa Kädentaito messuilla.
Surullista että se oli viimeistä kertaa Wanhassa Satamassa sillä se oli vuosien saatossa jo muodostunut niin mieluisaksi paikaksi, Niin kodikas ja niin autenttinen.

Hullaannuin kaikista langoista mitä siellä näin ja ihan huomaamatta reppuni täyttyi ihanista väreistä. On vain sääli etten osaa loihtia niistä mitään ainutkertaista mutta jotain nyt kumminkin.
Tärkeintähän on että "busy hands are happy hands" toteutuu.
Huiveja nyt kuitenkin olen niistä saanut tehtyä. Onhan sekin jotain!

Pakkaset ovat muuttuneet nolla keleiksi ja nyt räystäät tiputtelevat pisaroita ikkunapelteihin. Tip tip...

torstai 22. helmikuuta 2018

Pakkaskeli


Nyt on siis tosi kylmää.
Viime yönä -24 astetta. Jopa meidän huudeilla.  Huh huh.
Onneksi aurinko lämmittää jo jonkin verran, joten päiväsaikaan on vain -6 ja tarkenee hyvin mennä ulos. 

Odottelen kärsimättömänä tilaamiani lankoja.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Aivomyrskyä

Mikä sen kauniimpaa kuin valkoiset uudet peitteet ja loistava aurinko.


Muutamia päiviä maaseudun rauhassa.
Miten se voikin olla niin rentouttavaa. Mutta...

Olen kauhukseni todennut että ehkä minusta ei olekaan kerrostalon asukkaaksi.

Juuri kun olemme saamassa uuden metron (jos nyt pysyn hengissä siihen saakka) aivan viereen, niin saan aivan fataalisia ajatuksia. Sukkuloin myydän asuntoja sivuilla.

No mee takas maalle, tuumaan. Mutta en voi myöskään asua maaseudulla josta ei ole julkista liikennettä, ei kauppoja, ei elämää.
Peuroja, hirviä, supikoiria, pöllöjä, hiiriä yms ei siis lasketa.
Kukatkaan ei ole se kaiken kattava juttu. Vaikka melkein kumminkin 😉

Ei mikään katastrofi reissata kahden asunnon välillä, kun matkaa ei ole paljoakaan.
Kunhan handlaa sen että kumpaisessakin paikassa on kaikkea tarvittavaa. Niin ettei tarvitse roudata sen seitsemää pussukkaa ja kassia. Vaikka pitää sanoa ettei se aina onnistu. Roudaan kumminkin.
Yks kaks tekee mieli vohveleita ja pannu on toisessa paikassa. Sit kun sen saat paikalle, niin ei tee mieli enää vohveleita. On se niin tätä!

torstai 15. helmikuuta 2018

Helmikuu on jo puolessa välissä

Kuivattuja ruusunlehtiä
Vuosikin vaihtui, joten hyvää uutta vuotta 2018.
Ystävänpäiväkin meni, joten näin jälkikäteen... hyvää ystävänpäivää!

Tänään on vihdoinkin hieman aurinkoa ja asteita - 4.
Tulossa on kylmempää.
Hiihtolomaksi tyypillinen ilmamassojen jäähtyminen tiedossa.
Silloin kun omat lapset olivat pieniä koululaisia, niin hiihtoloma noin yleensä vietettiin raikkaassa pakkassäässä.
Niin, se oli silloin kun vielä oli messevät talvet.

Liukkauden takia aika menee enimmäkseen sisätiloissa ja jotain kudinta näpräten.
Innolla odotan että saisivat hiekotukset kohdalleen taikka jotain, että pääsen lenkille.
Sitä odotellessa 💛