Hm, mitä jos herättelisin blogini pitkästä kaamoksesta. Mitä nyt nelisen vuotta on hujahtanut eteenpäin.
lauantai 2. marraskuuta 2024
Kerta vielä :)
sunnuntai 29. marraskuuta 2020
Marraskuu kohta taputeltu
torstai 26. marraskuuta 2020
No ne talvikengät, voi hyvä hyssykkä sentään.
Nyt ollaan ihan niinkuin hermon päällä.
Viime vuoden syksynä olin tehnyt suunnitelman että hankin kahdet talvikengät. Näin olisi aina kelin mukaiset popot jalassa,
Ja niin siten toimin.
Kevyemmät talvikengät olivat tunnetulta merkiltä (alennuksesta) ja lesti mikä mainioin. Ihana jalassa ja meno niiden kanssa jouhevaa.
MUTTA!
Toinen kenkä narsisi ikävästi joka askeleella. Ei se meluisessa haitannut mutta ans kun meni sisätiloihin niin sehän kuului.
Käytin ne suutarissa vaikka sanoivat että eivät sitten takaa mitään. Noh, hieman auttoi mutta mitä enemmän käytin niitä kenkiä niin ääni vain voimistui.
Sitten toiset talvikengät olivat liukuestot ja jotka ostin netin kautta.
Kantapäässä semmonen klipare joka nostetaan pystyyn. Vähänkö olin tyhmä. Ensinnäkään enhän mä ulkona saa sitä kliparetta käyttöön ilman jotain kättä pidempää. Mun pitäsis päästä istumaan jotta se onnistuisi. PÖH. Toiseksi ne kengät painaa ihan hirvittävästi ja ovat yhtä joustavat kuin tiiliskivi.
Nyt taidan kumminkin selviytyä näillä poposilla, enhän nyt pääse muutenkaan ihmisten ilmoille. Mut sapettaa huonot valinnat.
tiistai 27. lokakuuta 2020
Isoäidinneliöt
Mutta ei se mitään. Otin taas esiin virkkaukseni. Tässä nyt menee tovi että näitä tulee passeli määrä kasaan. Mitä sitte niistä syntyy on toinen juttu. Aihe muuttuu ajan myöden ja mielialan mukaan. Aluksi vain virkkasin neliöitä kun lankaa oli jemmassa.
Pandemian alettua en ole päässyt kunnolla lankapuoteja kolumaan joten nyt käytetään sitä materiaalia mitä on jemmaa jäänyt. Ja onhan sitä vaikka kuinka ja vaikka mihin.
maanantai 26. lokakuuta 2020
Ihan ihme syksy
On ihmeen lämmintä, jotain 10 astetta.
Puut alkaa olla melko kaljuja mutta maa on täynnä lehtiä. Tänäänkin roudasi monta kottikärryllistä kompostiin märkiä ja painavaa lehtimassaa. Haravoidessa näkee hyvin työnsä jäljen ja sekös on mannaa sielulle.
On niin hiljaista pihapiirissä kun pihapiirin lintuystävämme on ymmärrettävästi ottaneet hatkat näistä maisemista. Tänne on jäänyt vain tintit ja mustarastas. Viimeisinä lähti punarinnat, joita oli pihassamme parikin paria.
Olen yhä karantteenin kaltaisessa tilassa. Ihan varmuuden vuoksi, mutta olisin niin ilahtunut jos kaikki alkaisi olla lähempänä normaalia. Jopa kaipaan ostoksilla käyntiä vaikka en mikään shoppailija olekaan. Toki saan tilattua netistä mutta kun haluan nähdä ja tuntea tuotteen. Mutta näin se nyt vaan on tänään. Plääh!
torstai 22. lokakuuta 2020
Jospa sittenkin.... 👍
maanantai 10. elokuuta 2020
Elokuu tuli kuin varkain