Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiinanruusu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiinanruusu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kukkaisaikaa näin syksyisin

Taas on aika siirtää sisäkasvit suojaan parvekkeelta.

(Ja vähän kasvihuoneestakin. Sieltä on siirretty talvisuojaan kaikki trumpetit ja sen kaverit)

Ressukat joutuvat kokemaan kovia kesän aikana kun niitä kerkiää hoitaa vain suuremmissa käänteissä kun käväistään kaupungissa.
Kasvit ovat varmaan niin huojentuneena ja kiitollisia että olen palannut niiden äärelle, että päättävät heti kukkia kun pääsevät omille paikoilleen.


Perhosorkidea kasvatti peräti kolme kukkavanaa kesän aikana.


Suurimman yllätyksen teki kiinanruusu. Muuten, kasvoivat niin suureksi että toisen vein kesäkotiin ja toisen jätin kaupunkiasuntoon. Siis kummassakin on nuppuja.
Tänään avautui ensimmäinen. Vaude mikä kukka!  Olin aivan otettu sen kauneudesta. Jokin vanha laji, nimeä en osaa antaa, talveksi pudottelee lehtiään niin että vaikuttaa tekevänsä kuolemaa. Ja kun kevät koittaa niin se ryhdistäytyy ja nyt kukkii. Ne kaksi kiinanruusua sain kolmisen kesää sitten ja nyt eka kukinta.

Kesäkodissa kasvihuoneessa tarkan valvonnan alaisena oli juurtumassa kolme Teneriffan tuliaista. Kolme itsin pitsin pikkuista tikunpätkää hibiscus pensaasta. Yksi kuoli het kättelyssä. Yksi yhä vielä miettii että kannattaako kasvaa näin kylmässä maailmassa ja yksi pätkä hurahti kasvaan ja on kukkinut jo useamman kerran. Kasvihuoneessa yksinkertaisin punaisin kukin ja nyt kun siirsin sen somasti sisälle pöydän reunalle niin kukki kauniin vaalean punaisena.

Tässä tämä ihanuus sitten on. Itse kasvi on karun näköinen, yksi vana jossa muutama lehti mutta kukkii kuin olisi sitä aina tehnytkin.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kukkajuttua

Tässä istun kahvikupposen kanssa ja selaan kuvia Ipatin albumista.

Vaikka piha on jäänytkin huomiotta muiden kiirreellisimpien askareiden takia, niin jotain siellä ainakin kukkii. Ne mun ostamat daalian mukulat alkaa tuottaa tulosta. Ei mitään ruhtinaallista, mutta jotain kumminkin.

Samoin Teneriffan rääppänä yllätti kukalla. Sitäkään en olisi uskonut tapahtuvan. Olihan se tuommoinen tulitikkuaskin mittainen tullessaan. Kolmesta alusta lähti yksi hienosti alkuun pienen odottelun jälkeen, yksi vielä funtsii mitä tekisi ja yksi nuukahti het kättelyssä.

Muutamat kuvat todisteeksi.

Nyt taidan mennä jatkamaan mustikkasouvia. Heippa!