Puut alkaa olla melko kaljuja mutta maa on täynnä lehtiä. Tänäänkin roudasi monta kottikärryllistä kompostiin märkiä ja painavaa lehtimassaa. Haravoidessa näkee hyvin työnsä jäljen ja sekös on mannaa sielulle.
On niin hiljaista pihapiirissä kun pihapiirin lintuystävämme on ymmärrettävästi ottaneet hatkat näistä maisemista. Tänne on jäänyt vain tintit ja mustarastas. Viimeisinä lähti punarinnat, joita oli pihassamme parikin paria.
Olen yhä karantteenin kaltaisessa tilassa. Ihan varmuuden vuoksi, mutta olisin niin ilahtunut jos kaikki alkaisi olla lähempänä normaalia. Jopa kaipaan ostoksilla käyntiä vaikka en mikään shoppailija olekaan. Toki saan tilattua netistä mutta kun haluan nähdä ja tuntea tuotteen. Mutta näin se nyt vaan on tänään. Plääh!
