Pakkaskeli

Nyt on siis tosi kylmää.
Viime yönä -24 astetta. Jopa meidän huudeilla.  Huh huh.
Onneksi aurinko lämmittää jo jonkin verran, joten päiväsaikaan on vain -6 ja tarkenee hyvin mennä ulos. 

Odottelen kärsimättömänä tilaamiani lankoja.

Aivomyrskyä

Mikä sen kauniimpaa kuin valkoiset uudet peitteet ja loistava aurinko.

Muutamia päiviä maaseudun rauhassa.
Miten se voikin olla niin rentouttavaa. Mutta...

Olen kauhukseni todennut että ehkä minusta ei olekaan kerrostalon asukkaaksi.

Juuri kun olemme saamassa uuden metron (jos nyt pysyn hengissä siihen saakka) aivan viereen, niin saan aivan fataalisia ajatuksia. Sukkuloin myydän asuntoja sivuilla.

No mee takas maalle, tuumaan. Mutta en voi myöskään asua maaseudulla josta ei ole julkista liikennettä, ei kauppoja, ei elämää.

Peuroja, hirviä, supikoiria, pöllöjä, hiiriä yms ei siis lasketa.
Kukatkaan ei ole se kaiken kattava juttu. Vaikka melkein kumminkin 😉

Ei mikään katastrofi reissata kahden asunnon välillä, kun matkaa ei ole paljoakaan.
Kunhan handlaa sen että kumpaisessakin paikassa on kaikkea tarvittavaa. Niin ettei tarvitse roudata sen seitsemää pussukkaa ja kassia. Vaikka pitää sanoa ettei se aina onnistu. Roudaan kumminkin.
Yks kaks tekee mieli vohveleita ja pannu on toisessa paikassa. Sit kun sen saat paikalle, niin ei tee mieli enää vohveleita. On se niin tätä!

Helmikuu on jo puolessa välissä

Kuivattuja ruusunlehtiä

Vuosikin vaihtui, joten hyvää uutta vuotta 2018.
Ystävänpäiväkin meni, joten näin jälkikäteen... hyvää ystävänpäivää!

Tänään on vihdoinkin hieman aurinkoa ja asteita - 4.
Tulossa on kylmempää.
Hiihtolomaksi tyypillinen ilmamassojen jäähtyminen tiedossa.
Silloin kun omat lapset olivat pieniä koululaisia, niin hiihtoloma noin yleensä vietettiin raikkaassa pakkassäässä.
Niin, se oli silloin kun vielä oli messevät talvet.

Liukkauden takia aika menee enimmäkseen sisätiloissa ja jotain kudinta näpräten.
Innolla odotan että saisivat hiekotukset kohdalleen taikka jotain, että pääsen lenkille.
Sitä odotellessa 💛