Marraskuu kohta taputeltu

Joulu lähestyy, tunnelma vain puuttuu.

Ehkä siihenkin päästään jossain vaiheessa. Hilppasen on pimeää mutta siihenkin kohta tulee apu.

Vielä ollaan plussa asteissa. 

No ne talvikengät, voi hyvä hyssykkä sentään.

 Nyt ollaan ihan niinkuin hermon päällä.

Viime vuoden syksynä olin tehnyt suunnitelman että hankin kahdet talvikengät. Näin olisi aina kelin mukaiset popot jalassa,

Ja niin siten toimin. 
Kevyemmät talvikengät olivat tunnetulta merkiltä (alennuksesta) ja lesti mikä mainioin. Ihana jalassa ja meno niiden kanssa jouhevaa.
MUTTA! 
Toinen kenkä narsisi ikävästi joka askeleella.  Ei se meluisessa haitannut mutta ans kun meni sisätiloihin niin sehän kuului.
Käytin ne suutarissa vaikka sanoivat että eivät sitten takaa mitään. Noh, hieman auttoi mutta mitä enemmän käytin niitä kenkiä niin ääni vain voimistui.

Sitten toiset talvikengät olivat liukuestot ja jotka ostin netin kautta.
Kantapäässä semmonen klipare joka nostetaan pystyyn. Vähänkö olin tyhmä. Ensinnäkään enhän mä ulkona saa sitä kliparetta käyttöön ilman jotain kättä pidempää. Mun pitäsis päästä istumaan jotta se onnistuisi. PÖH. Toiseksi ne kengät painaa ihan hirvittävästi ja ovat yhtä joustavat kuin tiiliskivi. 

Nyt taidan kumminkin selviytyä näillä poposilla, enhän nyt pääse muutenkaan ihmisten ilmoille. Mut sapettaa huonot valinnat. 

Ihan ihme syksy

 

On ihmeen lämmintä, jotain 10 astetta. 

Puut alkaa olla melko kaljuja mutta maa on täynnä lehtiä. Tänäänkin roudasi monta kottikärryllistä kompostiin märkiä ja painavaa lehtimassaa.  Haravoidessa näkee hyvin työnsä jäljen ja sekös on mannaa sielulle.  

On niin hiljaista pihapiirissä kun pihapiirin lintuystävämme on ymmärrettävästi ottaneet hatkat näistä maisemista. Tänne on jäänyt vain tintit ja mustarastas. Viimeisinä lähti punarinnat, joita oli pihassamme parikin paria.  

Olen yhä karantteenin kaltaisessa tilassa. Ihan varmuuden vuoksi, mutta olisin niin ilahtunut jos kaikki alkaisi olla lähempänä normaalia. Jopa kaipaan ostoksilla käyntiä vaikka en mikään shoppailija olekaan. Toki saan tilattua netistä mutta kun haluan nähdä ja tuntea tuotteen. Mutta näin se nyt vaan on tänään. Plääh!

Elokuu tuli kuin varkain

 

Keväällä hankkimani pikkiriikkisen visteria yltää jo helposti

kasvihuoneen luukusta ulos, jos vain sen sallisin.

Valkosipulit nostin jo kuivumaan. 

Nämä olivatkin ainoat hyötykasvit joita hoivasin jollei lasketa jotain valmiita kaupan yrttejä niihin. 

Kuusi viikkoa eristystä

Näin se aika vain on mennyt joutuisasti.

Kuusi viikoa eristyksissä.
En ole tavannut ketään, enkä ole ollut missään.

Kumminkin olen saanut ajan kulumaan, onhan tässä kevään  seuraamisessa jotain taikaa ja koko ajan tapahtuu asioita.
Tintit puuhaavat pesänsä kanssa ja taivas täyttyy paluumuuttajista.

Mutta... on sitä saatu jotain aikaiseksikin.


Olen opetellut leipomaan leipää ja sämpylöitä. Noh, pataleivästä on kyse. En lähtisi niitä kehumaan mutta kyllä ne ihan syötäviä ovat olleet.
Kaikista on tullut kauiita mutta ei ihan niin kuohkeita kun olisin suonut.
Mutta tästä voi mennä vain ylös päin, eikö vain.

Kevättä ilmassa

Tässä on ollut aika erikoisia kelejä.
Välillä kävi talvikin ja kunnaat peittyi kaikenkattavaan valkoiseen vaippaan. Oli kaunista, ei siinä mitään. Onneksi vain pariksi päiväksi ja sitten siitäkin päästiin.

Tänään on ollut lämmintä ja into pinkeenä pääsin rapsuttelemaan pihaa. Viime kesäiset törröttäjät on osin siivottu, pilkottu ja kompostoitu.

Eilen uuttukyyhkymme saapui pihapiiriin ja tänään se aloitti ilmoitella reviiristään muille tulokkaille.
Olen nähnyt sitruunaperhosen ja jonkin muunkin. Olisiko ollut nokkosperhonen, minä kun en niitä oikein tunnista.
Peippoja on levittäytynyt jo hyvä joukko.
Lehtokurppakin lenteli reviirilentojaan. Se onkin metka veikko ja kuuluu suosikkeihini.
Joutsenet ovat jo pitkään mekkaloinut järvellä. Joskus oikein ihmettelen että mitä hittoa ne siellä puuhaa, koska meteli äityy välillä hurjaksi.

Tänään oli myös paljon taivaallista liikehdintää, kun kurkia tuli melkein vartin välein. Ottavat tässä yllä korkeutta etten kunnon kuvaa saanut. Katsotaan jos huomenna onnistuisi.

Niin siis... tällä on ne tavalliset kevätpuuhat meneillään.
Koskahan pääsisin oikein kunnolla kauppaan? Siis puutarhakauppaan.

#17 päivä eristyksessä

Vaikuttaa että tämä vain jatkuu.

Toivottavasti tästä on tervehdyttävä hyöty, sillä tämä ei ole helppoa miltään kantilta.

Olen ollut kohta kolme viikkoa eristyksissä ja tuntuu kuin olisi kulunut liki kolme kuukautta.

Sen verran outoa tämä on, etten ole saanut mitään merkittävää aikaan.

Sen verran voin kertoa että korona on useasti ollut unieni teemana.

Tsemppiä kaikille 💗

Takatalvi?

Voiko tätä sanoa takatalveksi kun ei ollut sitä ensimmäistäkään?
Oli kumminkin aika yllättävää herätä lumiseen maisemaan. Ja se vain jatkuu. Yöllä oli kymmenen astetta pakkastakin. Aika hurjaa,

Lumessa on se hyvä puoli että maasto näyttää niin siistiltä valkoisessa vaipassa.

Lumi tuntuu jelppaavan pään sisällä olevaa pelkoa näkymättömästä uhasta tässä tilanteessa. Uhka on todellinen ja tuntuu kuin eläisi jossain kauhuromaanissa. Ettei tällaista voi ollakaan. Vaan nyt on.
Olen linnoittunut tänne maalle.

Onhan tää hemmetin tylsää ja hankaloittaa elämistä, mutta toivotaan että kaikki olisi ohi ennenkuin delaan.
Haaveet keväästä, kukkaostoksista, istutuksista yms saa nyt heittää jorpakkoon surutta.

Mulla ei ole edes multaa että saisin sisäkukille uudet kasvualustat. Toivon niiden jaksavan odottaa uusia ja parempia aikoja.
Näillä on nyt vain mentävä.

Velvotteellisessa evakossa

Viime vuoden jämät!

Elämme jänniä ja erikoisia aikoja.
Kun lähdimme evakkoon, niin enpä aavistanut että saimme velvoitteen pysyä sisällä.
Nyt tuli muitakin rajoitteita elämiseen ja hyvä niin. Toivottavasti näistä on apua tilanteeseen.

Sen kunniaksi tyhjäsin lämpökompostorin mikä ei ole mielipuuhaani, mutta välttämättömyys.
Kyllä tulikin paljon uutta multaa kunhan aikansa jatkokompostoituu.

Miten nyt menee?

Siis hirvee plosis koko päivän.

Kattopellit rytisee ja ulkona kun olet, niin saparo lepattaa suorana melkein koko ajan.
Mut ulkona on vaan oltava kun kerran täällä ollaan ja ulkona hommia riittää (niin olis sisälläkin).
Elän toivossa että nuo syksyn lehdet lentäisi tuulen mukana tuonne metsän puolelle.
Mutta risut, niitä nyt on maat ja mannut täynnä.
Niihin oon purkanut tarmoni tämän päivän aja ja valmista ei ihan äkkisellään tule.
No onhan näitä päiviä ja ehkä sateettomiakin ettei menisi liikaa tuohon telkkarin katsomiseen.

Hoo moilasena seuraan uutisointia koronan leviämisestä.
Kaikki on jotenkin hämmentävää ja pelottavaakin.

Me ei olla mitään ruokavarastoja keränneet vaan toimimme näissä puitteissa mitä osaamme.
Kait se vain on otettava asiaksi ja hankittava hilppasen suurempia varastoja.
Meillä on onneksi pieni kyläkauppa lähistöllä joten ei tarvitse kauaksi lähteä.

Lähdettiin evakkoon

Koronavirus antoi aiheen vetäytyä evakkoon maalle.
Meidän vanhuksien on syytä varoa kaikenmaailman virusten hyökkäyksiä, joten miksi sitä ei käyttäisi syyksi vetäytyä sivuvasemmalle. Ja onneksi meillä oli jo entuudestaan sitä vessapaperiakin varastossa joten ei tarvinnut mennä ihmettelemään tyhjiä hyllyjä markettiin.
Aika outo juttu sinänsä. Elämme ihan kummia aikoja. Rajoja suljetaan ja elämä pannaan nyt jäähylle.

Matka oli aurinkoinen ja lupasi hyvää, mutta vähänkö tiesin.
Tuli kylmä tuuli ja taivas meni pilveen.
Hanskat jäi kotiin joten ne pitää kyllä käydä hakemassa koska niitä nyt tarvitaan.

Mutta ei se mitään.
Kyllä tästä selvitään ja jos ei niin se oli sit siinä.
Nautiskellaan nyt tovi täällä ja käydään kaupoissa vain tarpeen vaatiessa.

Kevättä mielessä

Kevättä mielessä!

Kyllä mä niin mieleni pahoitin kun se aurinko ja lämpö antaa vain odotuttaa itseään.

Olisi niin jo kevät fiilis alullaan.

Olisin jo kohtapikaa ponkaisemassa kasvihuoneen kunnostukseen.

Koska tomskuja en laita sillä ne ostan kaupasta, niin nyt olisi jotain muuta mielessä.

Enemmän "ei syötävää" mutta saattaa se olla jotain mausteita ja tietty pelargonioita nyt kumminkin.
Siis näin nyt tuumattuna. Saattaahan tuo muuttuakin.

Tuli tuo tetanuskin uudistettua, niin voi surutta myöriä mullassa.
Ensi kevään aikana saamme valokaapelinkin. Vaude mikä uudistus!

Malttamattomana on hankala olla

Tää malttamattomuus ei siis koske sitä että menen huomenna kausirokotukseen, pneumokokki ja tetanus rokotukseen. Ne suljen pois ajatuksista sillä kaikki piikit hirvittää. Kausirokotus on jäänyt näin myöhäiseen kaiken maailman sairastelun johdosta.

Noh, huomenna sekin on hoidettu.
Tetanus on kanssa ajankohtainen koska kohta pääsen multahommiin oikein kunnolla.

Tässä se malttamattomuus tulee kun tekisi niin mieli jo hankkia istin bitsin pieniä taimia. Melkein ahistaa kun on vain odotettava.

Jääkaapissa odottaa pionien siemeniä joita en ole saanut juurtumaan, Pulleita ne kyllä on.

Olen tosi huono noiden siemenistutusten kanssa, mutta yrittää pitää. Vaikka tiedän rajallisuuteni niin kumminkin joka vuosi yritän edes jotain siemenkylvöä laihoin tuloksin.
Sen puutteen korjaan sitten kauppapuutarhassa.

Myrskyn jälkeen

Eikö sanota, että myrskyn jälkeen on poutasää, no niin on nytkin.

Oli pari niin totaalisen kammottavaa myrskypäivää kun vettä lotsotti taivaa täydeltä,

Vain uhkarohkeat laittoivat itsensä ulos, ja se en ollut minä.

Tänään oli jo toisin.

Jopa aurinko paistoi ja meri oli kesyyntynyt. Tulvatkin olivat jo laskussa.

Eiku ulos.

Nyt on jopa terassikausi avattu kun muutama auringon säde oli kuivattanut penkit

eikä kelissä ollut valittamisen sanaa.

Olipa hiivari

Kova tuuli pakkasi moskan kävelytielle :)

No niin, pääsin ulkoilemaan. Vihdoinkin.
Tuli tehtyä kolmen kilometrin lenkki joka tuli tarpeeseen.

Vesisade ja myrsky oli tehnyt kaikenmoista luonnolle.
On se meren pinta vaan ollut ihmeen korkealla.

Hiekkateillä oli veden syömiä uria ja nää rannat oli täynnä viime kesän kaislaa.

Olisi tuossa hyvää värkkiä pensaiden alustoihin mutta jätin sitten keräämättä.

Päivät päätä käännellessä!

Niin siinä vain kävi että potilaaksi jouduin.
Vuosisadan kamalin nuha.
Olen varmaan käyttänyt Suomen selluvarastot tyhjiksi näiden päivien aikana.
Ei oo ollut kivaa, ei pätkääkään.
Piirun verran parempi olo juuri nytten. Oliskohan tää nyt taputettu valmiiksi vai vieläkö jotain on odotettavissa.

Yhdet raitasukat sain viikolla aikaiseksi.
Kakkosen puikoilla ja ohuella langalla kun tekee niin aika säätämistä se vaan on.
Varsinkaan kun ei näe oikein hyvin.

Ulkona on +5 astetta ja aika hiivari.
Piipahdin päivällä ulkona oikomassa tönköiksi muuttuneita jalkojani ja nappasin tuosta mikä lie pensaasta kuvan kun siinä oli noinkin suuret silmut esillä.
Kevät on sittenkin tulossa. Tuskin enää hiihtokelejä saadaan.

Mieli tekisi laittaa taltioimani keijunmekon siemenet itämään mutta mun kaikki värkit on muualla.
Joten nyt oodottelen parempaa vointia ja jotain muuta keliä kuin tätä iänkaikkista sadettä,

Pisaraa koko taivas täynnä

Tältä se näyttää mitä ennustettiinkin.
Tuuli tuivertaa ja vettä sataa.

Mut ei se mitään. Poden kunnon flunssaa, joten sama se on mitä taivaalta tulee.
Jotenkin olotila kannustaa juuri tällaista keliä.
Olisi tosi kurja olla suljettuna sisätiloihin jos aurinko paistaisi kauniisti.

Säitä pidellyt

Kävelylenkiltä otettu kuva tyhjenneistä laituripaikoista.
Niin tyyni ja levollinen maisema.