Kuusi viikoa eristyksissä.
En ole tavannut ketään, enkä ole ollut missään.
Kumminkin olen saanut ajan kulumaan, onhan tässä kevään seuraamisessa jotain taikaa ja koko ajan tapahtuu asioita.
Tintit puuhaavat pesänsä kanssa ja taivas täyttyy paluumuuttajista.
Mutta... on sitä saatu jotain aikaiseksikin.
Olen opetellut leipomaan leipää ja sämpylöitä. Noh, pataleivästä on kyse. En lähtisi niitä kehumaan mutta kyllä ne ihan syötäviä ovat olleet.
Kaikista on tullut kauiita mutta ei ihan niin kuohkeita kun olisin suonut.
Mutta tästä voi mennä vain ylös päin, eikö vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti