Mutta vähän huonommin kävi pihan sepelkyyhkylle.
Aikansa tuo noviisi sepelkyyhky keräsi pieniä koivun risuja tehdäkseen vuosisadan kauneimman pesän mahdolliselle morsmaikulleen.
Se valitsi kauniin kuusen ihan talon läheltä. Tähän se risu risulta kartutti pesäänsä. Aina välillä kutsuen paikallisia morsianehdokkaita joita ei näkynyt maisemissa liiemmin liikkunut.
Eräänä päivänä kuulin kuinka rastaat ääntelivät kiihkeään sävyyn ja sitten jo kuului kuinka kyyhkyn siivet läpsivät rajusti. Lähdin oikosenaan katsomaan mistä oikein oli kyse, niin eikö joku haukka ollut aikeissa pistää kyyhkyn illallisekseen. Se jäi onneksi vain aikeeksi koska tulin häiritsemään.
Sepelkyyhkysemme otti kohtauksen hyvin vakavasti ja muutti pihastamme pois ja nyt se ääntelee enemmän tuolla metsän puolella.
Olisin niin mielelläni seuraillut puluperheen elämää tässä ihan vieressä.
Mutta olen kuitenkin onnellinen että se ei joutunut haukan ruokalistalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti