Näin se aika vain on mennyt joutuisasti.
Kuusi viikoa eristyksissä.
En ole tavannut ketään, enkä ole ollut missään.
Kumminkin olen saanut ajan kulumaan, onhan tässä kevään seuraamisessa jotain taikaa ja koko ajan tapahtuu asioita.
Tintit puuhaavat pesänsä kanssa ja taivas täyttyy paluumuuttajista.
Mutta... on sitä saatu jotain aikaiseksikin.
Olen opetellut leipomaan leipää ja sämpylöitä. Noh, pataleivästä on kyse. En lähtisi niitä kehumaan mutta kyllä ne ihan syötäviä ovat olleet.
Kaikista on tullut kauiita mutta ei ihan niin kuohkeita kun olisin suonut.
Mutta tästä voi mennä vain ylös päin, eikö vain.
perjantai 24. huhtikuuta 2020
tiistai 7. huhtikuuta 2020
Kurjet tulevat
Kaunis ja lämmin päivä.
Oli ihanaa saada seurata kurkiaurojen saapumista.
Tervetuloa kotiin. Oli varmaan rankka reissu.
maanantai 6. huhtikuuta 2020
Kevättä ilmassa
Tässä on ollut aika erikoisia kelejä.
Välillä kävi talvikin ja kunnaat peittyi kaikenkattavaan valkoiseen vaippaan. Oli kaunista, ei siinä mitään. Onneksi vain pariksi päiväksi ja sitten siitäkin päästiin.
Tänään on ollut lämmintä ja into pinkeenä pääsin rapsuttelemaan pihaa. Viime kesäiset törröttäjät on osin siivottu, pilkottu ja kompostoitu.
Eilen uuttukyyhkymme saapui pihapiiriin ja tänään se aloitti ilmoitella reviiristään muille tulokkaille.
Olen nähnyt sitruunaperhosen ja jonkin muunkin. Olisiko ollut nokkosperhonen, minä kun en niitä oikein tunnista.
Peippoja on levittäytynyt jo hyvä joukko.
Lehtokurppakin lenteli reviirilentojaan. Se onkin metka veikko ja kuuluu suosikkeihini.
Joutsenet ovat jo pitkään mekkaloinut järvellä. Joskus oikein ihmettelen että mitä hittoa ne siellä puuhaa, koska meteli äityy välillä hurjaksi.
Tänään oli myös paljon taivaallista liikehdintää, kun kurkia tuli melkein vartin välein. Ottavat tässä yllä korkeutta etten kunnon kuvaa saanut. Katsotaan jos huomenna onnistuisi.
Niin siis... tällä on ne tavalliset kevätpuuhat meneillään.
Koskahan pääsisin oikein kunnolla kauppaan? Siis puutarhakauppaan.
Välillä kävi talvikin ja kunnaat peittyi kaikenkattavaan valkoiseen vaippaan. Oli kaunista, ei siinä mitään. Onneksi vain pariksi päiväksi ja sitten siitäkin päästiin.
Tänään on ollut lämmintä ja into pinkeenä pääsin rapsuttelemaan pihaa. Viime kesäiset törröttäjät on osin siivottu, pilkottu ja kompostoitu.
Eilen uuttukyyhkymme saapui pihapiiriin ja tänään se aloitti ilmoitella reviiristään muille tulokkaille.
Olen nähnyt sitruunaperhosen ja jonkin muunkin. Olisiko ollut nokkosperhonen, minä kun en niitä oikein tunnista.
Peippoja on levittäytynyt jo hyvä joukko.
Lehtokurppakin lenteli reviirilentojaan. Se onkin metka veikko ja kuuluu suosikkeihini.
Joutsenet ovat jo pitkään mekkaloinut järvellä. Joskus oikein ihmettelen että mitä hittoa ne siellä puuhaa, koska meteli äityy välillä hurjaksi.
Tänään oli myös paljon taivaallista liikehdintää, kun kurkia tuli melkein vartin välein. Ottavat tässä yllä korkeutta etten kunnon kuvaa saanut. Katsotaan jos huomenna onnistuisi.
Niin siis... tällä on ne tavalliset kevätpuuhat meneillään.
Koskahan pääsisin oikein kunnolla kauppaan? Siis puutarhakauppaan.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2020
#17 päivä eristyksessä
Vaikuttaa että tämä vain jatkuu.
Toivottavasti tästä on tervehdyttävä hyöty, sillä tämä ei ole helppoa miltään kantilta.
Olen ollut kohta kolme viikkoa eristyksissä ja tuntuu kuin olisi kulunut liki kolme kuukautta.
Sen verran outoa tämä on, etten ole saanut mitään merkittävää aikaan.
Sen verran voin kertoa että korona on useasti ollut unieni teemana.
Tsemppiä kaikille 💗
keskiviikko 25. maaliskuuta 2020
Ihanuuksia horisontissa
Viime vuoden pelarginioista ei kovinkaan montaa selvinnyt talvettamisesta.
Itseasiassa vain yksi oli säilyttämisen arvoinen.
Lopuista otin talteen kaiken sen mitä arvelin vielä selviävän juurrutukseen.
Nyt vain odotellaan ja pidetään peukkuja. Olishan se kivaa saada niistä vielä kukkimaankin.
Nimi ehti jo unohtumaan mutta haittaneeko tuo. Vaaleanpunaisia kumminkin.
Nimi ehti jo unohtumaan mutta haittaneeko tuo. Vaaleanpunaisia kumminkin.
![]() |
| Bougainvillea aloittaa kukintaansa. Ihanaa!! |
Bougaivilleani on aika ruma rungoltaan. Risumainen,
en ole koskaan sitä leikellyt ettei se vain suuttuisi ja kuolisi.
en ole koskaan sitä leikellyt ettei se vain suuttuisi ja kuolisi.
Uskollisesti se on kuitenkin kukkinut kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.
Kevätkukinta on yleensä alkanut toukokuussa mutta nyt se alkaa hilppasen
aikaisemmin.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2020
Takatalvi?
Oli kumminkin aika yllättävää herätä lumiseen maisemaan. Ja se vain jatkuu. Yöllä oli kymmenen astetta pakkastakin. Aika hurjaa,
Lumessa on se hyvä puoli että maasto näyttää niin siistiltä valkoisessa vaipassa.
Lumi tuntuu jelppaavan pään sisällä olevaa pelkoa näkymättömästä uhasta tässä tilanteessa. Uhka on todellinen ja tuntuu kuin eläisi jossain kauhuromaanissa. Ettei tällaista voi ollakaan. Vaan nyt on.
Olen linnoittunut tänne maalle.
Onhan tää hemmetin tylsää ja hankaloittaa elämistä, mutta toivotaan että kaikki olisi ohi ennenkuin delaan.
Haaveet keväästä, kukkaostoksista, istutuksista yms saa nyt heittää jorpakkoon surutta.
Mulla ei ole edes multaa että saisin sisäkukille uudet kasvualustat. Toivon niiden jaksavan odottaa uusia ja parempia aikoja.
Näillä on nyt vain mentävä.
tiistai 17. maaliskuuta 2020
Valmista, vihdoinkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







