Kukkaisaikaa näin syksyisin

Taas on aika siirtää sisäkasvit suojaan parvekkeelta.

(Ja vähän kasvihuoneestakin. Sieltä on siirretty talvisuojaan kaikki trumpetit ja sen kaverit)

Ressukat joutuvat kokemaan kovia kesän aikana kun niitä kerkiää hoitaa vain suuremmissa käänteissä kun käväistään kaupungissa.
Kasvit ovat varmaan niin huojentuneena ja kiitollisia että olen palannut niiden äärelle, että päättävät heti kukkia kun pääsevät omille paikoilleen.

Perhosorkidea kasvatti peräti kolme kukkavanaa kesän aikana.

Suurimman yllätyksen teki kiinanruusu. Muuten, kasvoivat niin suureksi että toisen vein kesäkotiin ja toisen jätin kaupunkiasuntoon. Siis kummassakin on nuppuja.
Tänään avautui ensimmäinen. Vaude mikä kukka!  Olin aivan otettu sen kauneudesta. Jokin vanha laji, nimeä en osaa antaa, talveksi pudottelee lehtiään niin että vaikuttaa tekevänsä kuolemaa. Ja kun kevät koittaa niin se ryhdistäytyy ja nyt kukkii. Ne kaksi kiinanruusua sain kolmisen kesää sitten ja nyt eka kukinta.

Kesäkodissa kasvihuoneessa tarkan valvonnan alaisena oli juurtumassa kolme Teneriffan tuliaista. Kolme itsin pitsin pikkuista tikunpätkää hibiscus pensaasta. Yksi kuoli het kättelyssä. Yksi yhä vielä miettii että kannattaako kasvaa näin kylmässä maailmassa ja yksi pätkä hurahti kasvaan ja on kukkinut jo useamman kerran. Kasvihuoneessa yksinkertaisin punaisin kukin ja nyt kun siirsin sen somasti sisälle pöydän reunalle niin kukki kauniin vaalean punaisena.

Tässä tämä ihanuus sitten on. Itse kasvi on karun näköinen, yksi vana jossa muutama lehti mutta kukkii kuin olisi sitä aina tehnytkin.

Syksyn idis

Kesä meni niin risusavotassa, etten ehtinyt yhtään nautiskella siitä ajasta. Tuskin huomasin kesää edes olleen. Muistan vain mutaiset vaatteet ja kipeytyneet nivelet.

Nyt sitten sain idiksen Pinterestiä selatessa että on olemassa haarukkapitsiin soveltuva värkki ja mulla löytyy sellainen. Eiku tuumasta toimeen. Osaisko tehdä jotain?

Löytyi onneksi jotain ohutta lankaa pikkuisia määriä. 

Nyt kokeilemaan.

Ihan ei mennyt niinkuin oletin mutta ei se tahtia haitannut. Sitä oli kiva tehdä vaikka homma ei ihan auennut työn edetessä. 

Nyt kyllä teen sillä jotain. Pitää vaan hakea enemmän tietoa ja helpompaa lankaa.

Daaliat

Säät ovat olleet suosiollisia, paljon vettä ja säädyllisesti kuumuutta.

Keväällä hankkimani daalian juurakot ovat nyt päässeet vauhtiin ja kukassa. Kiitos kuuluu sateille. Varmaankaan en olisi tarpeeksi niitä kastellut ellei vettä olisi tullut viikottain ja tarpeeksi.

Otin muutaman kuvan niistä luurin kameralla. 

Kuvien laatu ei ole parhaasta päästä, mutta kyllä niistä selvän saa.

1. Stolze von Berlin

2. Bergers Record

3. Star's Favourite

4. Wittem

Ykkönen on mun suosikki. Jännä kukka. 

Akkusaha

Mun uusi apulainen. Jospa tulisi helpotusta nivelille.

Painaa jotain kilon ja rapiat. 

Kivalta tuntuu näin muutaman käyttökerran jälkeen.

Kukkajuttua

Tässä istun kahvikupposen kanssa ja selaan kuvia Ipatin albumista.

Vaikka piha on jäänytkin huomiotta muiden kiirreellisimpien askareiden takia, niin jotain siellä ainakin kukkii. Ne mun ostamat daalian mukulat alkaa tuottaa tulosta. Ei mitään ruhtinaallista, mutta jotain kumminkin.

Samoin Teneriffan rääppänä yllätti kukalla. Sitäkään en olisi uskonut tapahtuvan. Olihan se tuommoinen tulitikkuaskin mittainen tullessaan. Kolmesta alusta lähti yksi hienosti alkuun pienen odottelun jälkeen, yksi vielä funtsii mitä tekisi ja yksi nuukahti het kättelyssä.

Muutamat kuvat todisteeksi.

Nyt taidan mennä jatkamaan mustikkasouvia. Heippa!

Mustikan aikaa

Nyt on mistä ottaa ja mistä valmistaa piirakkaa. 

Eikä tarvitse pihastaan poistua.

Viimeaikainen toimenkuva

Mun ei tartte aamulla miettiä että mitäkö sitä tekisi tänä päivänä :)

Loputtomalta tuntuva homma alkaa näyttää paremmalta.

Se myös todistaa edistymistä ja jopa uskoa tämän puulta maistuvan savotan loppumiseen.

Nimittäin tilasin (ja jo sainkin) muutamia lehtipuita. Tuolla ulkona odottaa muutama hopeapaju ja purppuratuomia omaa paikkaansa.

Mutta muutama kuva tämän hetken tilanteesta.

Ei vaan ole aikaa...

... mihinkään muuhun ennen risusavotan loppumista.

Ja sitä riittää. Vaikka hurjasti on tullut tehtyä. Joka päivä. Vain sadepäivät olen levännyt.

Vuoden 2011 keväällä ostamani bougainvillea kukkii jälleen. 

Se talvehti työhuoneen nurkassa (kun oli niin römppösen näköinen) ja siitä siirsin lasitetulle parvekkeelle. Kuin ihme olisi tapahtunut, siihen ilmestyi muutamia nuppuja. Nyt se on maalla kanssamme ja nuppuja ilmaantuu tasaiseen tahtiin. Mikään entisen laisensa se ei ole mutta minulle suoranainen ihme. Se sai hetki sitten juurilleen altakasteluruukun ja uutta multaa. Sekin jäi tekemättä säälliseen aikaan.

Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa sen kanssa.

Juhannuksen jälkeen

Juhannuksen vietto oli ihan sitä parhautta. Oli aurinkoa, ihania ihmisiä ja hyvää ruokaa.

Just sellainen mistä aina haaveilee.

Ei toppatakkia, sateenvarjoa saatikka ukkosta.

Elämä jatkuu risusavotalla. Paljon on tehty ja paljon on jäljellä.

Pakko ottaa iisisti, että innostus ei laantuisi. Kuka sitä vastentahtoisesti viitsii tehdä. Kiva katsella ympärilleen ja todeta että kaunista tulee.

Sinne suuntaan nytkin. Täyttämään peräkärryä. Jeps!

Kaihileikkauksesta toipumassa

Muutama kuva Teneriffan reissulta.

Pari päivää sadellut lunta ja muutamia pakkasasteita.
Ilma on niin kirkasta, että pakko kulkea aurinkolasit päällä. Leikatut silmät eivät vielä kestä kovin kirkasta. joten nyt on muutama tovi mennyt virkatessa.

Hiljaiseloa blogissani

Tää nyt on ollu niin tätä...
Oli joulu ja vuosikin vaihtui mutta en sitten saanut mitään päivityksiä aikaan.
Hilppasen siipi maassa ja sillee.

Ai miksikö?
Pääsyy varmaankin tää ikääntyminen ja sen mukana tulleet ikäihmisten vaivat. Ennenkaikkea harmaakaihi. Sitä ei aina edes tiedostanut, että ei näe kunnolla.
Pikkuhiljaa on vain kirjojen lukeminen jäänyt. Se ei vain tuottanut sitä nautintoa mitä ennen. Olihan mulle sanottu että silmissä oli harmaakaihia joten mikään yllätys se ei ollut ettei lukeminen maittanut.
Nyt on muutos tehty.
Olin kaihileikkauksessa 10 päivää sitten ja harjoittelen elämää uusilla silmillä.
Kaikki ei vielä ole ihan mallillaan mutta hyvässä alussa.

Hassua on tottua kulkemaan ilman laseja. Aina kun olen lähdössä, niin katsastan että missähän ne lasit nyt sitten on. Niin ja kun voin katsella telkkaria ilman laseja ja tekstitkin näkyy aivan selvästi ilman mitään haamukuvia. Puhumattakaan valojen ja värien kirkastumisesta.

Kävin ennen leikkausta Teneriffalla hakemassa harmaisiin poskiin väriä. Ei muuten onnistunut. Oli kylmää, tuulista ja osin sateista. Just joo - on se niin tätä.
Mutta vaihtelusta se kävi. Sain katsella kauniita kukkasia, Atlannin aaltoja sekä syödä vaihtelevasti. Hirvitti kuuden tunnin lento ja istuminen paikallaan.  Onneksi olin ladannut itselleni kaikenmaailman pelejä viihdykkeeksi. Saatan harkita meneväni uudelleen. Ans kattoo sit aikanaan, vai olisiko mannermaa kuitenkin nastempi.