Säitä pidellyt

Kävelylenkiltä otettu kuva tyhjenneistä laituripaikoista.
Niin tyyni ja levollinen maisema.

Marraskuun liikuntaa.

On sitten sadellut.
Kävelylenkit on kumminkin saatu tehtyä, jotenkuten.

Ainakin paikalliset kahvilat on tullut tutuiksi ja niiden tarjoama kahvin laatu arvosteltya. Aika paljon erojakin. Siis maussa. Jotenkin jokin kahvila on se käytetyin vaikka itse ympäristö ei olisikaan niin mieleen.

Niiden aukioloajat kanssa säätelee käynti. Ei uskoisi että nykyään kannattaa pitää kahvilaa joka sulkeutuu heti iltapäivällä. Vaikka olisikin muuten kiva pistäytymiseen soveltuva mesta.

Lenkkini on noin  neljä kilometriä. Toki se ei aina suuntaudu juuri samoja polkuja.  Parin kilsan jälkeen on kiva istahtaa kaffelle ja siitä sitten jatkaa.
Eihän tuo ole matka eikä mikään mutta onhan jotakin aktiviteettia.
Olen laittanut tavoitteeksi että viisi tuntia liikuntaa raittiissa ilmassa per viikko.
Liukkaalla se ei sitten mitenkään toteudu.

Vekkarit talviaikkaan.

Tähän on sitten tultu että kellot taas siirrettiin talviaikaan.  Mutta ei se mitään, eletään sen ehdoilla.

Mulla on vielä sellaisia normi kelloja joita pitää muutella manuaalisesti.

Olisi varmaan ajankohtaista aloittaa jokin kudinprojekti näitä sateisia päiviä silmällä pitäen.

Pinterest on ollut ahkerassa käytössä löytääkseni kivoja kuvioita joita minäkin osaisin/näkisin tehdä. 

No nyt ne sateet sitten tulivat

Tässä on nyt saatu vettä ihan kiitettävällä tavalla.  

Sammiot on täynnä mutta pihassa ei mikään puska enää sitä tarvitse.
Joten haaskuuseen menee, sääli.

Piha alkaa olla hienoviritystä vaille valmis vastaanottamaan talven tuloa.
Keijunmekko ei sitten tehnyt yhtään valmista siementä, joka oli jonkin sortin pettymys.
Noh, ensi vuonna uusi yritys.

Ruska

Ja mitkä värit olemme saaneet hetkeksi nautittavaksi.  Ei voisi enempää edes toivoa.  Ruska harvoin osuu meidän pihaan, mutta nyt se yllätti. Sääli vain ettei siitä saa nauttia kuin hetken.

Tämän jälkeen vaahteran lehdet täyttävät pihan ja käytävät.  Joka vuosi aina enemmän ja enemmän.

Käytävät vain haravoidaan, loput silputaan matosten ravinnoksi ruohomaton joukkoon.  Näin säästetään niveliä ja aikaa.

Joko se kesä meni?

Niin se kesä vain loppui ja ihan liian aikaisin.
Olisin jatkanut samaan malliin vielä toisen mokoman.

Päivityksiä ei tullut tehtyä vaikka niin olin itseni siihen komentanut.

Oli muuten rankka kesä, vähempikin mullan roudaaminen olisi riittänyt. Aika ajoin sitä miettii että jaksaako sitä enää tällaista elämää vai jäisikö sitä vain kaupunkiin talven jälkeen. Jospa nyt vihdoinkin myytäisiin  tämän talon.

Vaan mitä sitten sitä tekisi kun kesä koittaa? Millä rohdolla sitä sammuttaisi sen innon jonka mullan tuoksu aina laukaisee.  Ei se parveke yksin riitä sammuttamaan istuttamisen autuutta.
Jo on mielessä mitä kaikkea tänne teen ensi kesänä. Kun on tuo uusi kottikärrykin apuna.
Jee,niin teen ja jatkan ensi kesän unelmointia.

Rupisammakko

Huom! En sitten suudellut,

 

Hieman pelästyin kun yksi multakökkäreistä hyppäsi eteeni.

Olin häiriöksi sampille, joka oli viettämässä siestaa pressun alla.

Ymmärrän hyvin, että tämä kuivuus on parempi siettää ihmisen luoman 

katteen alla. Voin hyvin jatkaa mullan klappaamista tuonnempana jahka 

nuo luvatut sateet osuisivat vihdoin tännekin.

Joten, miten olisi kunnon sade. 💧💧

Pionit

On ollu hyvä kesä mun pioneille.
Kukkia on paljon, eikä sade ole niitä liitsannut maahan.

Kuvassa nyt kukkivat.
Nimet on vähän hakusessa. Vielä (ainakin). Yritän löytää niiden oikeat nimet.

Muuten, peurat on pysyneet, ainakin toistaiseksi, poissa. Suositusten mukaan olen levittänyt verijauhoa kaikkiin vaaravyöhykkeellä oleviin kasveihin. Tähän saakka toiminut paremmin kuin hyvin.
Peurat ovat kulkeneet tontin laidoilla muutta pihaan eivät ole tulleet. Jee!

Toki sateen jälkeen toimenpide on uusittava. Pieni vaiva, suuri hyöty.

Hyvää juhannusta

Ihana juhannus on nyt valitettavasti takana.

Pioni Lollipop (?)

Pieni pulujuttu

Pihan koristepulu teki sitten oman version muninnasta :)

Mutta vähän huonommin kävi pihan sepelkyyhkylle.

Aikansa tuo noviisi sepelkyyhky keräsi pieniä koivun risuja tehdäkseen vuosisadan kauneimman pesän mahdolliselle morsmaikulleen.

Se valitsi kauniin kuusen ihan talon läheltä.  Tähän se risu risulta kartutti pesäänsä. Aina välillä kutsuen paikallisia morsianehdokkaita joita ei näkynyt maisemissa liiemmin liikkunut.

Eräänä päivänä kuulin kuinka rastaat ääntelivät kiihkeään sävyyn ja sitten jo kuului kuinka kyyhkyn siivet läpsivät rajusti. Lähdin oikosenaan katsomaan mistä oikein oli kyse, niin eikö joku haukka ollut aikeissa pistää kyyhkyn illallisekseen. Se jäi onneksi vain aikeeksi koska tulin häiritsemään.

Sepelkyyhkysemme otti kohtauksen hyvin vakavasti ja muutti pihastamme pois ja nyt se ääntelee enemmän tuolla metsän puolella.

Olisin niin mielelläni seuraillut puluperheen elämää tässä ihan vieressä.
Mutta olen kuitenkin onnellinen että se ei joutunut haukan ruokalistalle.

Ukkosta ja sadetta

Odotettu sade tuli vihdoinkin,Tosin kovin oli heikkoa, kaiken kaikkiaan 7 milliä.

Tosin sitä saattaa tulla yöllä lisää.
Raju ukkosrintama meni mukavasti sivusta ohi, se kun aina saa aikaan pientä levottomuutta kun ei koskaan tiedä mitä se mennessään rikkoo.

Mutta, mutta... nyt iloitaan että viime kesänä ruskeiksi paahtuneet puolukan varvut ovat selvinneet ja jopa tehneet runsaan kukinnan. On siis mahdollista saada jopa satoa.

Pienet ilot sitä ihmisellä :)

Ihan pihalla

Ihan kivaa kun ilma viileni.

Tuntuu että kaikki kukat aloittaa kukintaansa. Tätä aikaa saisi jatkua pidempäänkin, mutta minkäs teet.  Kipitän kuvaamaan kaikkea mahdollista, niin on mistä nauttia lyhyen kukinnan jälkeen.

Ehkä olisi pitänyt suunnitella siten että kukkijoita olisi koko kesäksi. No, nyt on mitä on. Nautitaan näistä.

Tiedän että kohta saapuvat nuo peurat ja sen jälkeen ei ole mitään muuta kuin valtaisa kiukku kun joutuu katselemaan riivittyjä kukkapenkkejä. En olisi koskaan uskonut että peuroja on niin paljon, ja kohta uusi sukupolvi taas saapuu pihaan.
Niiden vieraillujen jälkeen tuskin yhtään kukkapenkkiä jää ehjäksi. Niitä kasveja joita ei syödä niin ne tallotaan.

Hölmöä ennakkoon murehtia :)

Helle hellii

Onpa ollut leppeät kelit. 

Tänään mittari näytti varjossa +29 astetta. 

Keskipäivän vietin tiukasti sisätiloissa tuulettimen edessä.

Kaikki askareet on tehtävä aamutuimaan taikka sitten myöhemmin ehtoolla.

RHODOT kukkivat just nyt niin upeasti.

Tähtimö

Nyt näitä metsätähtimöitä on metsäreuna täynnä. 

Kaunista! Mustikan varvut jää melkein tähtimöiden peittoon.
Peuran kinttupolku vain halkoo kukkapaljoutta.

Kahdella pyörällä...

Kuulkaa, kyllä se vaan on niin diivaa kun saa roudata tavaraa

näin mallikkaalla kottarilla.

Monen monta vuotta meni ennenkuin ostopäätös tehtiin.

Pihalla tapahtuu tai sitten ei

Jotenkin jo toivoisi tuon kevään alkavan. Vaan kun ei. On kylmää.

Vaikka paikkamme on olevinaan kasvuvyöhykkeellä 1B, niin täällä se ei kohtaa oletusta.
Lumi sulaa Kittilässäkin nopeammin ja kasvuun lähtö on jotain ihan muuta. Vähänkö se sapettaa.

Ei sikseen, puutarhan hoito on aika lailla jäänyt taustalle. Innon on vienyt niin peurat kuin muut luomakunnon suursyömärit.

Eikös se kuntta olekin kovin trendikästä? Mitä jos vain satsaan siihen ja annan varpujen vallata alaa enemmänkin.

Tärkeintä on se että saa olla ulkona. Vaikka vain tumput suorina.

Hyvää äitienpäivää!

Jotenkin se vuosi vain meni.

Oli kommelluksia ja kimurantteja aikoja jotka (ehkä) ovat nyt paremmassa kuosissa.

Ikääntyminen ottaa veronsa, halusi tai ei.
Silmät on nyt uudemman kerran operoitu joten katson tulevaisuuteen positiivisemmin.

Mikä nyt on julmetun kivaa, niin se että pystyn kuvaamaan.