Ihanuuksia horisontissa

Viime vuoden pelarginioista ei kovinkaan montaa selvinnyt talvettamisesta.

Itseasiassa vain yksi oli säilyttämisen arvoinen. 

Lopuista otin talteen kaiken sen mitä arvelin vielä selviävän juurrutukseen.

Nyt vain odotellaan ja pidetään peukkuja. Olishan se kivaa saada niistä vielä kukkimaankin.
Nimi ehti jo unohtumaan mutta haittaneeko tuo. Vaaleanpunaisia kumminkin.

Bougainvillea aloittaa kukintaansa. Ihanaa!!

Bougaivilleani on aika ruma rungoltaan. Risumainen,
en ole koskaan sitä leikellyt ettei se vain suuttuisi ja kuolisi.

Uskollisesti se on kuitenkin kukkinut kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.

Kevätkukinta on yleensä alkanut toukokuussa mutta nyt se alkaa hilppasen

aikaisemmin. 

Takatalvi?

Voiko tätä sanoa takatalveksi kun ei ollut sitä ensimmäistäkään?
Oli kumminkin aika yllättävää herätä lumiseen maisemaan. Ja se vain jatkuu. Yöllä oli kymmenen astetta pakkastakin. Aika hurjaa,

Lumessa on se hyvä puoli että maasto näyttää niin siistiltä valkoisessa vaipassa.

Lumi tuntuu jelppaavan pään sisällä olevaa pelkoa näkymättömästä uhasta tässä tilanteessa. Uhka on todellinen ja tuntuu kuin eläisi jossain kauhuromaanissa. Ettei tällaista voi ollakaan. Vaan nyt on.
Olen linnoittunut tänne maalle.

Onhan tää hemmetin tylsää ja hankaloittaa elämistä, mutta toivotaan että kaikki olisi ohi ennenkuin delaan.
Haaveet keväästä, kukkaostoksista, istutuksista yms saa nyt heittää jorpakkoon surutta.

Mulla ei ole edes multaa että saisin sisäkukille uudet kasvualustat. Toivon niiden jaksavan odottaa uusia ja parempia aikoja.
Näillä on nyt vain mentävä.

Valmista, vihdoinkin.

Ei ihan miellyttävin homma. 

En muistanut mitä seuraa kun neuloo raitoja.

Mutta se tuli tehtyä. Ai että raidat ei ole kohdillaan?  Se ei sukkaa haittaa, vaan on piristävämpi neulojalle. Suku huokaiskoon, nämä on mun saappaisiin 😀

Velvotteellisessa evakossa

Viime vuoden jämät!

Elämme jänniä ja erikoisia aikoja.
Kun lähdimme evakkoon, niin enpä aavistanut että saimme velvoitteen pysyä sisällä.
Nyt tuli muitakin rajoitteita elämiseen ja hyvä niin. Toivottavasti näistä on apua tilanteeseen.

Sen kunniaksi tyhjäsin lämpökompostorin mikä ei ole mielipuuhaani, mutta välttämättömyys.
Kyllä tulikin paljon uutta multaa kunhan aikansa jatkokompostoituu.

Miten nyt menee?

Siis hirvee plosis koko päivän.

Kattopellit rytisee ja ulkona kun olet, niin saparo lepattaa suorana melkein koko ajan.
Mut ulkona on vaan oltava kun kerran täällä ollaan ja ulkona hommia riittää (niin olis sisälläkin).
Elän toivossa että nuo syksyn lehdet lentäisi tuulen mukana tuonne metsän puolelle.
Mutta risut, niitä nyt on maat ja mannut täynnä.
Niihin oon purkanut tarmoni tämän päivän aja ja valmista ei ihan äkkisellään tule.
No onhan näitä päiviä ja ehkä sateettomiakin ettei menisi liikaa tuohon telkkarin katsomiseen.

Hoo moilasena seuraan uutisointia koronan leviämisestä.
Kaikki on jotenkin hämmentävää ja pelottavaakin.

Me ei olla mitään ruokavarastoja keränneet vaan toimimme näissä puitteissa mitä osaamme.
Kait se vain on otettava asiaksi ja hankittava hilppasen suurempia varastoja.
Meillä on onneksi pieni kyläkauppa lähistöllä joten ei tarvitse kauaksi lähteä.

Lähdettiin evakkoon

Koronavirus antoi aiheen vetäytyä evakkoon maalle.
Meidän vanhuksien on syytä varoa kaikenmaailman virusten hyökkäyksiä, joten miksi sitä ei käyttäisi syyksi vetäytyä sivuvasemmalle. Ja onneksi meillä oli jo entuudestaan sitä vessapaperiakin varastossa joten ei tarvinnut mennä ihmettelemään tyhjiä hyllyjä markettiin.
Aika outo juttu sinänsä. Elämme ihan kummia aikoja. Rajoja suljetaan ja elämä pannaan nyt jäähylle.

Matka oli aurinkoinen ja lupasi hyvää, mutta vähänkö tiesin.
Tuli kylmä tuuli ja taivas meni pilveen.
Hanskat jäi kotiin joten ne pitää kyllä käydä hakemassa koska niitä nyt tarvitaan.

Mutta ei se mitään.
Kyllä tästä selvitään ja jos ei niin se oli sit siinä.
Nautiskellaan nyt tovi täällä ja käydään kaupoissa vain tarpeen vaatiessa.

Kevättä mielessä

Kevättä mielessä!

Kyllä mä niin mieleni pahoitin kun se aurinko ja lämpö antaa vain odotuttaa itseään.

Olisi niin jo kevät fiilis alullaan.

Olisin jo kohtapikaa ponkaisemassa kasvihuoneen kunnostukseen.

Koska tomskuja en laita sillä ne ostan kaupasta, niin nyt olisi jotain muuta mielessä.

Enemmän "ei syötävää" mutta saattaa se olla jotain mausteita ja tietty pelargonioita nyt kumminkin.
Siis näin nyt tuumattuna. Saattaahan tuo muuttuakin.

Tuli tuo tetanuskin uudistettua, niin voi surutta myöriä mullassa.
Ensi kevään aikana saamme valokaapelinkin. Vaude mikä uudistus!

Wanha satama ja kädentaitomessut

Näissä maisemissa lauantaina.

Oltiin visiitillä Helsingin kädentaitomessut 2020 Wanhassa satamassa

Päivän aikana tuli hankittua repun täytteeksi uusia aarteita ja hyvää mieltä.

Uskomattoman ihania lankoja jäi ostamatta koska vielä on varastossa tekemätöntä materiaalia.
Kotimaiset alpakkalangat oli niin herkullisen värisiä ja pehmeitä.
Niihin pitää vielä joskus tutustua paremmin ja saada omaan käyttöön.
Sitä vain hämmästelee miten paljon ihmiset osaavat tehdä kaikkea kivaa.
Pikkisen jäi myös harmittamaan etten hankkinut sitä himmelipakettia kun nyt kerran

olivat siinä niin helposti saatavilla.