Vekkarit talviaikkaan.

Tähän on sitten tultu että kellot taas siirrettiin talviaikaan.  Mutta ei se mitään, eletään sen ehdoilla.

Mulla on vielä sellaisia normi kelloja joita pitää muutella manuaalisesti.

Olisi varmaan ajankohtaista aloittaa jokin kudinprojekti näitä sateisia päiviä silmällä pitäen.

Pinterest on ollut ahkerassa käytössä löytääkseni kivoja kuvioita joita minäkin osaisin/näkisin tehdä. 

No nyt ne sateet sitten tulivat

Tässä on nyt saatu vettä ihan kiitettävällä tavalla.  

Sammiot on täynnä mutta pihassa ei mikään puska enää sitä tarvitse.
Joten haaskuuseen menee, sääli.

Piha alkaa olla hienoviritystä vaille valmis vastaanottamaan talven tuloa.
Keijunmekko ei sitten tehnyt yhtään valmista siementä, joka oli jonkin sortin pettymys.
Noh, ensi vuonna uusi yritys.

Ruska

Ja mitkä värit olemme saaneet hetkeksi nautittavaksi.  Ei voisi enempää edes toivoa.  Ruska harvoin osuu meidän pihaan, mutta nyt se yllätti. Sääli vain ettei siitä saa nauttia kuin hetken.

Tämän jälkeen vaahteran lehdet täyttävät pihan ja käytävät.  Joka vuosi aina enemmän ja enemmän.

Käytävät vain haravoidaan, loput silputaan matosten ravinnoksi ruohomaton joukkoon.  Näin säästetään niveliä ja aikaa.

Joko se kesä meni?

Niin se kesä vain loppui ja ihan liian aikaisin.
Olisin jatkanut samaan malliin vielä toisen mokoman.

Päivityksiä ei tullut tehtyä vaikka niin olin itseni siihen komentanut.

Oli muuten rankka kesä, vähempikin mullan roudaaminen olisi riittänyt. Aika ajoin sitä miettii että jaksaako sitä enää tällaista elämää vai jäisikö sitä vain kaupunkiin talven jälkeen. Jospa nyt vihdoinkin myytäisiin  tämän talon.

Vaan mitä sitten sitä tekisi kun kesä koittaa? Millä rohdolla sitä sammuttaisi sen innon jonka mullan tuoksu aina laukaisee.  Ei se parveke yksin riitä sammuttamaan istuttamisen autuutta.
Jo on mielessä mitä kaikkea tänne teen ensi kesänä. Kun on tuo uusi kottikärrykin apuna.
Jee,niin teen ja jatkan ensi kesän unelmointia.