Marraskuu kohta taputeltu

Joulu lähestyy, tunnelma vain puuttuu.

Ehkä siihenkin päästään jossain vaiheessa. Hilppasen on pimeää mutta siihenkin kohta tulee apu.

Vielä ollaan plussa asteissa. 

No ne talvikengät, voi hyvä hyssykkä sentään.

 Nyt ollaan ihan niinkuin hermon päällä.

Viime vuoden syksynä olin tehnyt suunnitelman että hankin kahdet talvikengät. Näin olisi aina kelin mukaiset popot jalassa,

Ja niin siten toimin. 
Kevyemmät talvikengät olivat tunnetulta merkiltä (alennuksesta) ja lesti mikä mainioin. Ihana jalassa ja meno niiden kanssa jouhevaa.
MUTTA! 
Toinen kenkä narsisi ikävästi joka askeleella.  Ei se meluisessa haitannut mutta ans kun meni sisätiloihin niin sehän kuului.
Käytin ne suutarissa vaikka sanoivat että eivät sitten takaa mitään. Noh, hieman auttoi mutta mitä enemmän käytin niitä kenkiä niin ääni vain voimistui.

Sitten toiset talvikengät olivat liukuestot ja jotka ostin netin kautta.
Kantapäässä semmonen klipare joka nostetaan pystyyn. Vähänkö olin tyhmä. Ensinnäkään enhän mä ulkona saa sitä kliparetta käyttöön ilman jotain kättä pidempää. Mun pitäsis päästä istumaan jotta se onnistuisi. PÖH. Toiseksi ne kengät painaa ihan hirvittävästi ja ovat yhtä joustavat kuin tiiliskivi. 

Nyt taidan kumminkin selviytyä näillä poposilla, enhän nyt pääse muutenkaan ihmisten ilmoille. Mut sapettaa huonot valinnat. 

Isoäidinneliöt

Sataa ja ilma on synkkä. Ulkona ei voi olla.

Mutta ei se mitään. Otin taas esiin virkkaukseni. Tässä nyt menee tovi että näitä tulee passeli määrä kasaan. Mitä sitte niistä syntyy on toinen juttu. Aihe muuttuu ajan myöden ja mielialan mukaan. Aluksi vain virkkasin neliöitä kun lankaa oli jemmassa. 

Pandemian alettua en ole päässyt kunnolla lankapuoteja kolumaan joten nyt käytetään sitä materiaalia mitä on jemmaa jäänyt.  Ja onhan sitä vaikka kuinka ja vaikka mihin.

Ihan ihme syksy

 

On ihmeen lämmintä, jotain 10 astetta. 

Puut alkaa olla melko kaljuja mutta maa on täynnä lehtiä. Tänäänkin roudasi monta kottikärryllistä kompostiin märkiä ja painavaa lehtimassaa.  Haravoidessa näkee hyvin työnsä jäljen ja sekös on mannaa sielulle.  

On niin hiljaista pihapiirissä kun pihapiirin lintuystävämme on ymmärrettävästi ottaneet hatkat näistä maisemista. Tänne on jäänyt vain tintit ja mustarastas. Viimeisinä lähti punarinnat, joita oli pihassamme parikin paria.  

Olen yhä karantteenin kaltaisessa tilassa. Ihan varmuuden vuoksi, mutta olisin niin ilahtunut jos kaikki alkaisi olla lähempänä normaalia. Jopa kaipaan ostoksilla käyntiä vaikka en mikään shoppailija olekaan. Toki saan tilattua netistä mutta kun haluan nähdä ja tuntea tuotteen. Mutta näin se nyt vaan on tänään. Plääh!

Jospa sittenkin.... 👍

Voi huisi! 

Just meinasin heivata blogini siihen nurkkaan missä on kaikki ne asiat joita 

en enää osaa tai jaksa opetella.

Sitten tuli semmoinen tadaa elämys, että nyt kyllä vielä yritän tätä uutta blogspotin alustaa. 

Jos vaikka kumminkin oppisin. 

Voihan sitä vaikka oppia taikka sitten ei. 

Elokuu tuli kuin varkain

 

Keväällä hankkimani pikkiriikkisen visteria yltää jo helposti

kasvihuoneen luukusta ulos, jos vain sen sallisin.

Valkosipulit nostin jo kuivumaan. 

Nämä olivatkin ainoat hyötykasvit joita hoivasin jollei lasketa jotain valmiita kaupan yrttejä niihin. 

Joulutähden kesäloma

Lomalain on nauttinut olostaan. 

Kyllä kannatti säästää jouluinen tähtönen. 

Tuskin siihen mitään väriä saan, mutta onhan se näinkin aivan ihana.

Takapakkia pionien kasvatuksessa.

Tämä on nyt tehty minulle niin vaikeaksi.

Viruksia ihmisillä ja kasveilla.

2018 istuttamista pioneissa on ilmennyt mosaiikki virus.  Parantumaton virus. Joudun kaivamaan saastuneet pois. Sen vielä kestäisin mutta niille sijoille ei voi enää istuttaa uusia pioneita. Pah, että risoo.

Pionit ovat olleet siitä parhaita etteivät kelpaa kauriiden/peurojen naposteluun.

Mitä tilalle, sitä nyt mietin. 

Pitäisi olla tanakkaa ja pystyssä pysyvää mutta myös peuran inhokkia.

Eikä yhtään haittaa jos olisivat kauniitakin.

Tässä mulle pähkinää purtavaksi.

Ja sitten tuli sade

Vihdoinkin! 

Helteellä tuli piste ja odotettu sade saapui. 21 milliä oli sademittarissa. Eihän se paljoa ollut ja odotettua vähemmän, mutta hyvä sekin. Kiitos siitäkin.

Niitty on nyt kaunis ja pikku hiljaa sinne tulee luonnon kukkasia. Kellokukkasia ja päivänkakkaraa. 

Toki nokkosia, vattuja yms jota en nyt niin toivoisi. 

Syksyllä lisään nittykukkasten siemeniä ja sit vain toivon että kaikki itää. 

Ensi vuonna mulla on kaunis keto, tai sitten ei.

  

Hilppasen kuivaa

Luonto on kovilla kuivuuden takia. Minä olen kovilla paarmojen takia. 

Mutta kyllä se tässä menee ja hengissä pysyn.

Pionit ovat parhaimmillaan juuri nyt. 

Napsin niistä kuvia tämän tästä ja talvella sitten ihmettelen että oliko järkeä ottaa kaikista kuvat sillä tallessa on nuo viime vuoden samat kuvat. 

Harmillista kun uusimmissa pioneissa on virus joten menee monta tainta polttoon jahka polttaminen sallitaan. Päätin etten enää hanki uusia juurakoita (onnistuukohan se minulta) vaan yritän saada siementaimia omista kukista. 

Hyvää mennyttä juhannusta.

Juhannus oli ja meni. Että myöhästyneet juhannus toivotukset. 

Oli niin onnistunut ja lämmin. Niin se pitää ollakin.

Bloggerin toiminnat olivat muuttuneet ja tämän postauksen teko tuotti harmaantuvaan päähäni lisää harmautta. Nyt jää nähtäväksi miten tämä loppu tulee toimimaan.

Kuvien laitto oli ihan ihmeellistä ja enpä oikein osannut muutakaan toimintaa osata.

No mutta, yrittänyttä ei laiteta. 

Pioni ”Red Charm” avautui. Ensimmäiset kukat olivat viime kesänä, tosin kirppusen kokoisia.

Ja nyt, aivan mahtavia. Makuuni liian teatraalista sillä pidän enemmän hempeistä väreistä mutta pitää sanoa että komeitahan ne ovat. 

Villasukka

Tänään on sateinen ja kylmä päivä. Räntääkin on välillä tullut. Hyvä päivä olla sisällä ja suojassa.

Nyt onkin tullut oltua ulkona ja haravan/lapion varressa ja kyllä on tuntunut hyvältä ahkeroida pihalla. Äitienpäivänä tosin kävin äitini haudalla laskemassa valkovuokkokimpun niin kuin ennen vanhaan konsanaan.

Tilasin itselleni hieman lankaa. Kokeilusa on  Arwetta jota on netissä kehuttu ja kyllä se sitä onkin. Ihanan pehmeää kutoa ja olisi löytynyt vaikka mitä värejä.
Tätä pitääkin kokeilla vielä johonkin toiseen neuleeseen. Värejäkin oli reilu määrä mistä valita.

Kuusi viikkoa eristystä

Näin se aika vain on mennyt joutuisasti.

Kuusi viikoa eristyksissä.
En ole tavannut ketään, enkä ole ollut missään.

Kumminkin olen saanut ajan kulumaan, onhan tässä kevään  seuraamisessa jotain taikaa ja koko ajan tapahtuu asioita.
Tintit puuhaavat pesänsä kanssa ja taivas täyttyy paluumuuttajista.

Mutta... on sitä saatu jotain aikaiseksikin.


Olen opetellut leipomaan leipää ja sämpylöitä. Noh, pataleivästä on kyse. En lähtisi niitä kehumaan mutta kyllä ne ihan syötäviä ovat olleet.
Kaikista on tullut kauiita mutta ei ihan niin kuohkeita kun olisin suonut.
Mutta tästä voi mennä vain ylös päin, eikö vain.

Kurjet tulevat

Kaunis ja lämmin päivä.

Oli ihanaa saada seurata kurkiaurojen saapumista.

Tervetuloa kotiin. Oli varmaan rankka reissu.

Kevättä ilmassa

Tässä on ollut aika erikoisia kelejä.
Välillä kävi talvikin ja kunnaat peittyi kaikenkattavaan valkoiseen vaippaan. Oli kaunista, ei siinä mitään. Onneksi vain pariksi päiväksi ja sitten siitäkin päästiin.

Tänään on ollut lämmintä ja into pinkeenä pääsin rapsuttelemaan pihaa. Viime kesäiset törröttäjät on osin siivottu, pilkottu ja kompostoitu.

Eilen uuttukyyhkymme saapui pihapiiriin ja tänään se aloitti ilmoitella reviiristään muille tulokkaille.
Olen nähnyt sitruunaperhosen ja jonkin muunkin. Olisiko ollut nokkosperhonen, minä kun en niitä oikein tunnista.
Peippoja on levittäytynyt jo hyvä joukko.
Lehtokurppakin lenteli reviirilentojaan. Se onkin metka veikko ja kuuluu suosikkeihini.
Joutsenet ovat jo pitkään mekkaloinut järvellä. Joskus oikein ihmettelen että mitä hittoa ne siellä puuhaa, koska meteli äityy välillä hurjaksi.

Tänään oli myös paljon taivaallista liikehdintää, kun kurkia tuli melkein vartin välein. Ottavat tässä yllä korkeutta etten kunnon kuvaa saanut. Katsotaan jos huomenna onnistuisi.

Niin siis... tällä on ne tavalliset kevätpuuhat meneillään.
Koskahan pääsisin oikein kunnolla kauppaan? Siis puutarhakauppaan.

#17 päivä eristyksessä

Vaikuttaa että tämä vain jatkuu.

Toivottavasti tästä on tervehdyttävä hyöty, sillä tämä ei ole helppoa miltään kantilta.

Olen ollut kohta kolme viikkoa eristyksissä ja tuntuu kuin olisi kulunut liki kolme kuukautta.

Sen verran outoa tämä on, etten ole saanut mitään merkittävää aikaan.

Sen verran voin kertoa että korona on useasti ollut unieni teemana.

Tsemppiä kaikille 💗

Ihanuuksia horisontissa

Viime vuoden pelarginioista ei kovinkaan montaa selvinnyt talvettamisesta.

Itseasiassa vain yksi oli säilyttämisen arvoinen. 

Lopuista otin talteen kaiken sen mitä arvelin vielä selviävän juurrutukseen.

Nyt vain odotellaan ja pidetään peukkuja. Olishan se kivaa saada niistä vielä kukkimaankin.
Nimi ehti jo unohtumaan mutta haittaneeko tuo. Vaaleanpunaisia kumminkin.

Bougainvillea aloittaa kukintaansa. Ihanaa!!

Bougaivilleani on aika ruma rungoltaan. Risumainen,
en ole koskaan sitä leikellyt ettei se vain suuttuisi ja kuolisi.

Uskollisesti se on kuitenkin kukkinut kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.

Kevätkukinta on yleensä alkanut toukokuussa mutta nyt se alkaa hilppasen

aikaisemmin. 

Takatalvi?

Voiko tätä sanoa takatalveksi kun ei ollut sitä ensimmäistäkään?
Oli kumminkin aika yllättävää herätä lumiseen maisemaan. Ja se vain jatkuu. Yöllä oli kymmenen astetta pakkastakin. Aika hurjaa,

Lumessa on se hyvä puoli että maasto näyttää niin siistiltä valkoisessa vaipassa.

Lumi tuntuu jelppaavan pään sisällä olevaa pelkoa näkymättömästä uhasta tässä tilanteessa. Uhka on todellinen ja tuntuu kuin eläisi jossain kauhuromaanissa. Ettei tällaista voi ollakaan. Vaan nyt on.
Olen linnoittunut tänne maalle.

Onhan tää hemmetin tylsää ja hankaloittaa elämistä, mutta toivotaan että kaikki olisi ohi ennenkuin delaan.
Haaveet keväästä, kukkaostoksista, istutuksista yms saa nyt heittää jorpakkoon surutta.

Mulla ei ole edes multaa että saisin sisäkukille uudet kasvualustat. Toivon niiden jaksavan odottaa uusia ja parempia aikoja.
Näillä on nyt vain mentävä.

Valmista, vihdoinkin.

Ei ihan miellyttävin homma. 

En muistanut mitä seuraa kun neuloo raitoja.

Mutta se tuli tehtyä. Ai että raidat ei ole kohdillaan?  Se ei sukkaa haittaa, vaan on piristävämpi neulojalle. Suku huokaiskoon, nämä on mun saappaisiin 😀

Velvotteellisessa evakossa

Viime vuoden jämät!

Elämme jänniä ja erikoisia aikoja.
Kun lähdimme evakkoon, niin enpä aavistanut että saimme velvoitteen pysyä sisällä.
Nyt tuli muitakin rajoitteita elämiseen ja hyvä niin. Toivottavasti näistä on apua tilanteeseen.

Sen kunniaksi tyhjäsin lämpökompostorin mikä ei ole mielipuuhaani, mutta välttämättömyys.
Kyllä tulikin paljon uutta multaa kunhan aikansa jatkokompostoituu.

Miten nyt menee?

Siis hirvee plosis koko päivän.

Kattopellit rytisee ja ulkona kun olet, niin saparo lepattaa suorana melkein koko ajan.
Mut ulkona on vaan oltava kun kerran täällä ollaan ja ulkona hommia riittää (niin olis sisälläkin).
Elän toivossa että nuo syksyn lehdet lentäisi tuulen mukana tuonne metsän puolelle.
Mutta risut, niitä nyt on maat ja mannut täynnä.
Niihin oon purkanut tarmoni tämän päivän aja ja valmista ei ihan äkkisellään tule.
No onhan näitä päiviä ja ehkä sateettomiakin ettei menisi liikaa tuohon telkkarin katsomiseen.

Hoo moilasena seuraan uutisointia koronan leviämisestä.
Kaikki on jotenkin hämmentävää ja pelottavaakin.

Me ei olla mitään ruokavarastoja keränneet vaan toimimme näissä puitteissa mitä osaamme.
Kait se vain on otettava asiaksi ja hankittava hilppasen suurempia varastoja.
Meillä on onneksi pieni kyläkauppa lähistöllä joten ei tarvitse kauaksi lähteä.

Lähdettiin evakkoon

Koronavirus antoi aiheen vetäytyä evakkoon maalle.
Meidän vanhuksien on syytä varoa kaikenmaailman virusten hyökkäyksiä, joten miksi sitä ei käyttäisi syyksi vetäytyä sivuvasemmalle. Ja onneksi meillä oli jo entuudestaan sitä vessapaperiakin varastossa joten ei tarvinnut mennä ihmettelemään tyhjiä hyllyjä markettiin.
Aika outo juttu sinänsä. Elämme ihan kummia aikoja. Rajoja suljetaan ja elämä pannaan nyt jäähylle.

Matka oli aurinkoinen ja lupasi hyvää, mutta vähänkö tiesin.
Tuli kylmä tuuli ja taivas meni pilveen.
Hanskat jäi kotiin joten ne pitää kyllä käydä hakemassa koska niitä nyt tarvitaan.

Mutta ei se mitään.
Kyllä tästä selvitään ja jos ei niin se oli sit siinä.
Nautiskellaan nyt tovi täällä ja käydään kaupoissa vain tarpeen vaatiessa.

Kevättä mielessä

Kevättä mielessä!

Kyllä mä niin mieleni pahoitin kun se aurinko ja lämpö antaa vain odotuttaa itseään.

Olisi niin jo kevät fiilis alullaan.

Olisin jo kohtapikaa ponkaisemassa kasvihuoneen kunnostukseen.

Koska tomskuja en laita sillä ne ostan kaupasta, niin nyt olisi jotain muuta mielessä.

Enemmän "ei syötävää" mutta saattaa se olla jotain mausteita ja tietty pelargonioita nyt kumminkin.
Siis näin nyt tuumattuna. Saattaahan tuo muuttuakin.

Tuli tuo tetanuskin uudistettua, niin voi surutta myöriä mullassa.
Ensi kevään aikana saamme valokaapelinkin. Vaude mikä uudistus!

Wanha satama ja kädentaitomessut

Näissä maisemissa lauantaina.

Oltiin visiitillä Helsingin kädentaitomessut 2020 Wanhassa satamassa

Päivän aikana tuli hankittua repun täytteeksi uusia aarteita ja hyvää mieltä.

Uskomattoman ihania lankoja jäi ostamatta koska vielä on varastossa tekemätöntä materiaalia.
Kotimaiset alpakkalangat oli niin herkullisen värisiä ja pehmeitä.
Niihin pitää vielä joskus tutustua paremmin ja saada omaan käyttöön.
Sitä vain hämmästelee miten paljon ihmiset osaavat tehdä kaikkea kivaa.
Pikkisen jäi myös harmittamaan etten hankkinut sitä himmelipakettia kun nyt kerran

olivat siinä niin helposti saatavilla.

Mullan vaihtoa

Kultaimarre

Joulutähti

Jotain tehdäkseni vaihdoin pari planttua uusiin multiin.

Se on muuten ihan milettömän ihanaa puuhaa.

Joulusta sinnitellyt joulutähdet laitoin yhteen ja samaan purnukkaan. Odottelevat sitten siinä kunnes vien ne kesäkotiin kasvihuoneeseen. 

Samoin kultaimarre sai oman purkin.

Se jakoi ison joulukorin eri kasvien kanssa ja nyt sille tein ihan oman lukaalin.

En enää muista sen tarkkaa nimeä mutta söpö se on kuin possu pienenä.

Olisi ollut muutakin purkitettavaa mutta jo näiden tekeminen sain keittiön suht suttuseen kuntoon joten seuraavat saavat nyt odotella. Olisi pitänyt olla enemmän vanhoja sanomalehtiä mutta kun meillekin tulee lehdestä vain digiversio. 

Sitä ei pahemmin pinnoille levittele 😀

Olis ollut helpompi tehdä homma ulkosalla.

Malttamattomana on hankala olla

Tää malttamattomuus ei siis koske sitä että menen huomenna kausirokotukseen, pneumokokki ja tetanus rokotukseen. Ne suljen pois ajatuksista sillä kaikki piikit hirvittää. Kausirokotus on jäänyt näin myöhäiseen kaiken maailman sairastelun johdosta.

Noh, huomenna sekin on hoidettu.
Tetanus on kanssa ajankohtainen koska kohta pääsen multahommiin oikein kunnolla.

Tässä se malttamattomuus tulee kun tekisi niin mieli jo hankkia istin bitsin pieniä taimia. Melkein ahistaa kun on vain odotettava.

Jääkaapissa odottaa pionien siemeniä joita en ole saanut juurtumaan, Pulleita ne kyllä on.

Olen tosi huono noiden siemenistutusten kanssa, mutta yrittää pitää. Vaikka tiedän rajallisuuteni niin kumminkin joka vuosi yritän edes jotain siemenkylvöä laihoin tuloksin.
Sen puutteen korjaan sitten kauppapuutarhassa.

Myrskyn jälkeen

Eikö sanota, että myrskyn jälkeen on poutasää, no niin on nytkin.

Oli pari niin totaalisen kammottavaa myrskypäivää kun vettä lotsotti taivaa täydeltä,

Vain uhkarohkeat laittoivat itsensä ulos, ja se en ollut minä.

Tänään oli jo toisin.

Jopa aurinko paistoi ja meri oli kesyyntynyt. Tulvatkin olivat jo laskussa.

Eiku ulos.

Nyt on jopa terassikausi avattu kun muutama auringon säde oli kuivattanut penkit

eikä kelissä ollut valittamisen sanaa.

Olipa hiivari

Kova tuuli pakkasi moskan kävelytielle :)

No niin, pääsin ulkoilemaan. Vihdoinkin.
Tuli tehtyä kolmen kilometrin lenkki joka tuli tarpeeseen.

Vesisade ja myrsky oli tehnyt kaikenmoista luonnolle.
On se meren pinta vaan ollut ihmeen korkealla.

Hiekkateillä oli veden syömiä uria ja nää rannat oli täynnä viime kesän kaislaa.

Olisi tuossa hyvää värkkiä pensaiden alustoihin mutta jätin sitten keräämättä.

Päivät päätä käännellessä!

Niin siinä vain kävi että potilaaksi jouduin.
Vuosisadan kamalin nuha.
Olen varmaan käyttänyt Suomen selluvarastot tyhjiksi näiden päivien aikana.
Ei oo ollut kivaa, ei pätkääkään.
Piirun verran parempi olo juuri nytten. Oliskohan tää nyt taputettu valmiiksi vai vieläkö jotain on odotettavissa.

Yhdet raitasukat sain viikolla aikaiseksi.
Kakkosen puikoilla ja ohuella langalla kun tekee niin aika säätämistä se vaan on.
Varsinkaan kun ei näe oikein hyvin.

Ulkona on +5 astetta ja aika hiivari.
Piipahdin päivällä ulkona oikomassa tönköiksi muuttuneita jalkojani ja nappasin tuosta mikä lie pensaasta kuvan kun siinä oli noinkin suuret silmut esillä.
Kevät on sittenkin tulossa. Tuskin enää hiihtokelejä saadaan.

Mieli tekisi laittaa taltioimani keijunmekon siemenet itämään mutta mun kaikki värkit on muualla.
Joten nyt oodottelen parempaa vointia ja jotain muuta keliä kuin tätä iänkaikkista sadettä,

Pisaraa koko taivas täynnä

Tältä se näyttää mitä ennustettiinkin.
Tuuli tuivertaa ja vettä sataa.

Mut ei se mitään. Poden kunnon flunssaa, joten sama se on mitä taivaalta tulee.
Jotenkin olotila kannustaa juuri tällaista keliä.
Olisi tosi kurja olla suljettuna sisätiloihin jos aurinko paistaisi kauniisti.

Valaistusta sisäkukille

On ollut vuoden vaihteen jälkeen niin pimeää että piti ottaa apuvalot käyttöön.


Ihmepensas on paaraatipaikalla työpöydälläni ja saa ainoana 

sen kaiken luonnon valon mitä pystyn tarjoamaan.

Se taitaa olla (ainakin tällä hetkellä) parhaiten talvesta selvinnyt kasvini. Mutta kyllä mä siitä tykkäänkin.

Tänään oli aamusta sankka sumu, Ei nokkaansa edemmäksi nähnyt. Lunta ei ole vieläkään maassa (mikä on siis aivan ihana juttu). Pari astetta lämmintä.
Pukeutuminen ulos alkaa olla haasteellista. Paksu takki on ihan liikaa ja kevyt toppa on liian vähän.
Noh, ulkoilu ei tänään kuitenkaan onnistunut orastavan flunssan takia.