Kahdella pyörällä...

Kuulkaa, kyllä se vaan on niin diivaa kun saa roudata tavaraa

näin mallikkaalla kottarilla.

Monen monta vuotta meni ennenkuin ostopäätös tehtiin.

Pihalla tapahtuu tai sitten ei

Jotenkin jo toivoisi tuon kevään alkavan. Vaan kun ei. On kylmää.

Vaikka paikkamme on olevinaan kasvuvyöhykkeellä 1B, niin täällä se ei kohtaa oletusta.
Lumi sulaa Kittilässäkin nopeammin ja kasvuun lähtö on jotain ihan muuta. Vähänkö se sapettaa.

Ei sikseen, puutarhan hoito on aika lailla jäänyt taustalle. Innon on vienyt niin peurat kuin muut luomakunnon suursyömärit.

Eikös se kuntta olekin kovin trendikästä? Mitä jos vain satsaan siihen ja annan varpujen vallata alaa enemmänkin.

Tärkeintä on se että saa olla ulkona. Vaikka vain tumput suorina.

Hyvää äitienpäivää!

Jotenkin se vuosi vain meni.

Oli kommelluksia ja kimurantteja aikoja jotka (ehkä) ovat nyt paremmassa kuosissa.

Ikääntyminen ottaa veronsa, halusi tai ei.
Silmät on nyt uudemman kerran operoitu joten katson tulevaisuuteen positiivisemmin.

Mikä nyt on julmetun kivaa, niin se että pystyn kuvaamaan.