Surullista että se oli viimeistä kertaa Wanhassa Satamassa sillä se oli vuosien saatossa jo muodostunut niin mieluisaksi paikaksi, Niin kodikas ja niin autenttinen.
Hullaannuin kaikista langoista mitä siellä näin ja ihan huomaamatta reppuni täyttyi ihanista väreistä. On vain sääli etten osaa loihtia niistä mitään ainutkertaista mutta jotain nyt kumminkin.
Tärkeintähän on että "busy hands are happy hands" toteutuu.
Huiveja nyt kuitenkin olen niistä saanut tehtyä. Onhan sekin jotain!
Pakkaset ovat muuttuneet nolla keleiksi ja nyt räystäät tiputtelevat pisaroita ikkunapelteihin. Tip tip...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti